Search
  • Jarmo Keskinen

Voiko luomuviljelyyn suhtautua neutraalisti


Poikkeuksellisen hankalan kevään jälkeen joutuu pakostakin pohtimaan eri tuotantovaihtoehtojen järkevyyttä. Jos ei tämä nykyinen anna sitä taloudellista tulosta mitä halutaan, niin voisiko sen saada jostakin muusta, esimerkiksi luomutuotannosta?


Pääsääntöisesti erilaisissa mallilaskelmissa päädytään luomutuotannolla parempaan tulokseen kuin tavanomaisella tuotannolla. Samoin vaikkapa Maatalouskalenterissa todetaan kategorisesti ”luomutuotannon kannattavuus vertailuvuosina oli parempi kuin tavanomaisen tuotannon kannattavuus”. Lähteenä on tällöin käytetty Luke:n Taloustohtorin tietoja vuosilta 2014-2018 ja ProAgrian lohkotietopankin tietoja.


Jos tosiaan on niin, että luomutuotanto on kannattavampaa, niin miksi ihmeessä vain 13% Suomen peltoalasta on luomuviljelyssä ja 87% tavanomaisessa viljelyssä? Jokin tässä mättää. Sinällään en kyseenalaista em. tietolähteitä, mutta rohkenen olla aika tavalla eri mieltä luomutuotannon paremmasta kannattavuudesta maatilan kokonaistalouden kannalta. Vaikka yksittäisellä hehtaarilla luomu on paremmin tuottavaa, niin se ei välttämättä ole sitä kokonaisuuden kannalta.

Toki pitää taas kerran muistaa, mitä kannattavuudella tarkoitetaan. Varsinaisessa kannattavuuslaskennassa on mukana viljelijän työn arvo ja korkovaatimus sijoitetulle pääomalle, mitkä molemmat ovat spekulatiivisia suureita ja siten hankalia määritettäviä. Käytännön yksittäisen maatilan taloudellisen tuloksen maksuvalmiusvertailussa niitä ei useinkaan haluta huomioitavan, vaan tulos saadaan, kun saaduista tuloista vähennetään kaikki juoksevat menot. Paljonko tilille tulee rahaa, ja paljonko sitä lähtee pois.

Joka tapauksessa luomutuotannon maatilakohtaisessa tarkastelussaei ole yhtä oikeaa vastausta, koska tilakohtaiset erot ovat ratkaisevia. Yhdellä tilalla luomu on parempi, mutta naapurissa se ei sitä ole.

Kotieläin- ja kasvinviljelytilojen tilanne suhteessa luomuun on hyvin erilainen. Samoin tuotannon intensiteetti; onko tarkoitus saada myytäviä tuotteita aikaan mahdollisemman paljon, vai haetaanko ainoastaan parasta taloudellista tulosta? Ja suurin osa väärinkäsityksistä, tahallisista tai tahattomista, syntyy siitä, tarkastellaanko maatilakokonaisuutta vai yksittäisen peltohehtaarin tulosta?

Maitotilalla luomutuotannon kannattavuus on eniten riippuvainen eläinten lukumäärän suhteesta käytettävissä olevaan peltopinta-alaan (oma + vuokrapellot). Jos maitotilalla on suhteellisen paljon peltoa, esim. 3 ha/lehmä, on luomutuotanto lähes aina kannattavin tuotantosuunta. Mutta jos peltoa on suhteellisen vähän, esim. 0,5 ha/lehmä, kannattaa yleensä pitäytyä perinteisessä tuotannossa. Olettamassa on lähtökohtana, että maidon luomulisä on n. 10 snt./l. ja maidontuotanto on luomussa tuotostasoltaan n. 1.000 l/lehmä/v. matalampi, kuin mitä se on tyypillisesti on perinteisessä tuotannossa. Ison peltopinta-alan antama hyöty luomutuotantoon perustuu varsin korkeaan luomukotieläintilan peltoalatukeen, joka on n. 920 €/ha. Niinpä se 3 peltohehtaarin maitotila saa peltoalatukia n. 2.760 €/lehmä, mutta 0,5 peltohehtaarin maitotila ainoastaan 460 €/lehmä. Lisäksi pienellä peltoalalla toimiva luomutila joutuu ostamaan suhteellisen paljon luomuväkirehua, jonka tonnihinta on varsin korkea.


Viljatilan osalta luomun kannattavuusvertailu ei ole yhtä selkeä, kuin se on maitotilalla. Viljatilan kohdalla ratkaisevinta on toiminnan tehokkuus ja se, pyritäänkö viljelyllä saamaan myytävää viljaa aikaiseksi, vai toimitaanko matalan intensiteetin menetelmin (ns. passiiviviljely), jolloin tulos syntyy peltoalatukien ja matalan kustannustason seurauksena.

Perinteisillä viljelymenetelmillä saadaan viljatilalla tyypillisesti myytävää viljaa n. 3.500 kg/ha, jolloin hehtaareiden määrä on maatilan digitoitu peltopinta-ala. Vastaavasti vastuullisesti tuotantoa tavoittelevilla luomuviljatiloilla myytävä määrä on n. 1.000 kg/ha. Tämä matala keskimääräinen satotaso johtuu siitä, että luomuviljelyssä tyypillisesti puolet peltopinta-alasta on erilaisilla kesantokasveilla, jolloin viljaa saadaan myyntiin suhteellisen vähän. Viljan hinta on vakiintunut viime vuosina tasolle, jossa luomuviljasta saadaan n. kaksinkertainen hinta perinteiseen viljaan verrattuna. Kun lisäksi huomioidaan luomuviljan n. 620 €/ha peltoalatuen taso verrattuna perinteisen tuotannon tasoon n. 470 €/ha, päästään lopputulokseen, jossa niin luomuviljatilan, kuin perinteisen tuotannon tilan kokonaisliikevaihto on n. 1.000 €/ha. Viljatilan kohdalla ratkaiseva tekijä kannattavuusvertailussa luomun ja perinteisen tuotannon välillä onkin maatilan kustannustaso kokonaisuutena. Joskin sekin on tyypillisesti molemmilla jokseenkin samalla tasolla n. 60%liikevaihdosta, joten eroa ei saada merkittävästi syntymään. Kokonaisvertailu kääntyykin luomun eduksi lähinnä niillä viljatiloilla, joissa tulevien investointien taso (kiinteät kustannukset) ovat matalammat.

Oma lukunsa ovat passiivituotantoa harjoittavat luomuviljatilat. Silloinhan ei synny useinkaan viljanmyyntituloja, vaan kokonaistulo muodostuu 620 €:n peltoalatuesta. Mutta jos juoksevat kustannukset ovat tuosta liikevaihdosta ainoastaan n. 20%, syntyy tulosta ihan vertailukelpoisesti muuhun tuotantoon verrattuna. Tällöin maatilan vahvuutena ovat maltillinen pääoman tarve ja pieni työllistävyys.

Luomuviljely on hyvä vaihtoehto joillekin maatiloille, mutta ei se automaattisesti anna parempaa tulosta kaikille. Suhtautuminen luomuun ei tulisi olla joko tai, vaan se on yksi vaihtoehto muiden vaihtoehtojen joukossa. Useimmilla maatiloilla on perusteltua jatkaa perinteistä tuotantoa.

464 views0 comments

Recent Posts

See All