Maatilojen verotuksen muuttamisesta osakeyhtiömuotoon on keskusteltu jo pitkään ja siihen on jopa kannustettu. Ainakin tilitoimistoyrittäjät maatalousosakeyhtiöistä tykkäävät, onhan se kuukausialveineen heille paljon parempi asiakas kuin perinteinen mvl-maatila. Kaikesta huolimatta osakeyhtiömuotoisia maatiloja, ns. maatalousosakeyhtiöitä, on Suomessa suhteellisen vähän, alle 1.000 maatilaa n. 40.000 maatilan kokonaisuudesta. Vaikka suhteellinen osuus maatiloista on varsin pieni, vain hieman yli 2 %, on osakeyhtiömuotoisten maatilojen osuus vaikkapa Suomen maidon- tai lihantuotannosta merkittävästi em. suurempi ja kasvaa edelleen reippaasti.
Maatilan siirtyessä osakeyhtiömuotoon ei pelto-, tai navettatöissä tapahdu mitään muutoksia. Samat kylvöt ja lypsyt on joka päivä hoidettava. Jokapäiväisessä taloudessa, tai taloushallinnossakaan ei muutosta heti näy, varsinkin jos ollaan tilitoimiston asiakkaita, niin kuin lähes aina tilanne onkin. Osakeyhtiömuodon vaikutus talouteen ja käytännön toimintaan alkaa näkyä useimmilla vasta ajan mittaan usean vuoden kuluessa matalampana tuloverona ja sen kautta nopeampana velan lyhennyksenä ja lisääntyvinä investointimahdollisuuksina.
Myös vaiheittainen maatilan sukupolvenvaihdos sujuu parhaiten osakeyhtiömuodossa, eikä 30 vuoden spv-jaksollisuus välttämättä heijastu enää maatilan tekemisiin. Valitettavasti osakeyhtiön hyödyt eivät kaikilla realisoidu koskaan, koska parhaan hyödyn saaminen edellyttää hyvän tuloksen tekemistä, mikä ei aina onnistu. Tämä kannattaakin selvittää aina perusteellisesti ennen yhtiöittämiseen ryhtymistä.
Omista yhtiöittämisselvitysasiakkaistani vain n. 10 % päätyi lopulta yhtiön perustamaan.
Taloudellisesti ja toiminnallisesti maatilojen osakeyhtiöittämiseen liittyy muitakin arvoja kuin vain raha. Onko osakeyhtiömaatila enää perhemaatila, ja kuinka suuri sen pitää olla ja millainen omistuspohja, jotta sitä ei enää luokitella talonpoikaiseksi maatilaksi lainkaan? Kun kaksi maatilayrittäjää pyörittää perheen kesken 1 robotin maitotilaa, niin varmasti se on talonpoikainen perhemaatila verojärjestelmästä riippumatta. Sama juttu, kun viljelijäperheellä on 4 robotin, 3 työntekijän ja 300 lehmän perhemaitotilayritys. Mutta entä jos viisi viljelijää perustaa osakeyhtiön, joka rakentaa ison sikalan tai broilerkasvattamon, jota pyöritetään kokonaan 7 hengen palkkatyövoimalla ja viljelijät ovat lähinnä sijoittajina mukana toiminnan omistajina. Ja kun kolmenkymmenen vuoden aikana kaikilla omistajilla tehdään omat sukupolvenvaihdoksensa, niin sikalaosakeyhtiössä onkin jo toista kymmentä omistajaa. Maatalousyhtiössä on silloin ihmisiä vain kahdessa roolissa: omistajina ja maataloustyöntekijöinä (-työläisinä). Talonpoika ei enää siihen väliin sovi.
Talonpoikaisuuteen, mikä sinällään on vanhakantainen sana, liittyy vahvasti omistaminen ja henkilökohtainen työpanos. Tehdään työtä omalla maatilalla, joka itse omistetaan. Tehdään töitä silloin kun itse parhaaksi nähdään, tai ollaan tekemättä. Talonpoika tuntee peltonsa poudanarkuudet ja multavuudet paremmin kuin mikään satelliitti. Ja maatilan rahat ovat minun rahojani, ja minun rahani maatilan käytössä koko ajan. Talonpoika on sama kuin maatila, ja siitä vastataan omalla nimellä.
Osakeyhtiössä nuo kaikki asiat ovat toisin päin. Firman tililtä ei voi ottaa rahaa silloin, kun haluaa. Eikä maatila ole enää minun maatilani, vaan se on yhtiön omistama. Eikä viljelijän allekirjoitus enää kelpaakaan aina kaupan vakuudeksi, vaan vaaditaan hallituksen kokouspäätös. Ja maatilan etu saattaa olla ristiriidassa viljelijän ja omistajan edun välillä. Suunnitellaanko tuloverotus niin, että yhtiö maksaa veroa mahdollisimman vähän, vai niin, että omistaja hyötyy osingon saajana? Ei ole aina helppo kysymys.
Olen itsekin sitä mieltä, että Suomessa olisi vielä varaa kasvattaa maatilojen peltopinta-aloja, kokoluokkaa ja toiminnan laajuutta yhtenä kehitysvaihtoehtona muiden joukossa, ja osakeyhtiöverotus sopii joillekin maatiloille oikein hyvin. En ole kuitenkaan sellainen talousliberaali, joka antaa markkinoiden viedä, mihin sitten viekään. Jos laajentaminen kuljetaan loppuun saakka, poistuvat suomalaiset talonpojat kehästä, mikä olisi inhimillisesti surullista ja vaarallista.