Tyhjätaskusta maanviljelijäksi

Onko mahdollista, että henkilö, jolla ei ole lanttiakaan omaa rahaa valmiina, pystyisi ostamaan itselleen maatilan vapailta markkinoilta ja alkaisi sillä harjoittamaan kannattavaa maataloutta? Ajatuksena se on kovin kaunis ja romanttinenkin, mutta onko se realismia nyky-Suomessa?

Muussa yritystoiminnassa on jokseenkin yhtä tavallista, että uusi yrittäjä aloittaa tyhjältä pöydältä kuin, että hän ostaa jo toimivan yrityksen. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että otetaan lyhytaikainen laina pankista, maksetaan laina pois yrityksen antamalla tulolla 1-3 vuoden takaisinmaksuajalla ja sen jälkeen aletaan tehdä yrityksellä voittoa. Kokonaan uuden yritystoiminnan kohdalla on mahdollista päästä alkuun myös ilman ulkopuolista rahoitusta, pelkällä yritystoiminnan antamalla tulolla. Näin sen pitäisi olla myös maatalouden kohdalla, mutta eipä ole.

Kauppalehdessä on säännöllisesti juttuja, joissa yrittäjä on aloittanut tyhjästä ja 10 vuodessa on päässyt usean miljoonan euron liikevaihtoon, eikä lainaa ole enää lainkaan. Näin kansallisen veropäivän aikoihin näitä hienoja tapauksia tulee esille. Parhaimmillaan yritys perustetaan ja laajennetaan kassavirtarahoitteisesti. Jos ostetaan jo toiminnassa oleva valmis yritys, on sen markkinahinta tyypillisesti n. kolmen vuoden liikevaihdon verran. Edellä mainittu maatalouteen suhteutettuna,viljatilan markkinahinta (ilman asuinrakennusta) tulisi olla 3.000 euroa hehtaarilta.

Toki suurimmalla osalla yrittäjistä on talouden kanssa tiukkaa, lainat kertaantuvat eikä eläkemaksuihin tahdo jäädä varoja. Oleellista on kuitenkin se, että lähtökohtaisesti yritystoiminnalla on mahdollista tehdä lähes heti voittoa, jolloin tyhjätasku pystyy aloittamaan toiminnan ja vaurastua, jopa rikastua, toiminnallaan. Yritykseen ei tarvita mitään ainutkertaista liikeideaa, vaan toistamalla muiden tekemisiä voi hankkeessaan onnistua ja vaurastua.

Peltoviljelyyn perustuva maatalouden alkutuotanto, myös kotieläintuotanto, on niin pääomaa vaativaa ja antaa heikon katteen, että ei tyhjätasku pysty maatilaa itselleen ostamaan. Maatilan ostosta syntyvä velan määrä olisi esimerkiksi viljatilan kohdalla yli 10-kertainen maatilan antamaan liikevaihtoon nähden. Mikään pankki ei anna sellaiseen lainaa. Eikä maitotilojakaan ainakaan eteläisessä Suomessa pysty pelkän pellon ja metsän arvolla ostamaan, kyllä se uudehko navettahinnoitellaan kauppahintaan mukaan.

Maanviljelijäksi ryhtyminen edellyttää joko aiemmin hankittua pääomaa, tai mahdollisuutta ostaa maatila tuottoarvolla. Jälkimmäinen vaihtoehto toteutuu yleensä maatilan sukupolvenvaihdoskaupoissa, joissa vanhemmat myyvät maatilan yhdelle lapsistaan. Joissakin äärimmäisen harvoissa tapauksissa maatila on vaihtanut omistajaa tuottoarvolla myös vieraiden välisissä kaupoissa. Lehdistö niitä eritystapauksia hellii, mutta ei kaupoilla ole merkitystä kokonaisuuden kannalta. Mutta ei pidä myöskään olla kateellinen, on hienoa, että se edes joskus on mahdollista.

Jos kumpikaan edellä mainituista vaihtoehdoista ei ole realismia omassa elämässä, jää uudelle maanviljelijälle ainoaksi vaihtoehdoksi maatilan vuokraaminen. Silloin pitää tulla vuokrasopimuksen mukana myös maatilan tuotantorakennusten ja koneirtaimen käyttömahdollisuus. Jos vuokralaisella ei ole muuta tulolähdettä kuin vuokrattu maatila, olisi suotavaa maatilan peltopinta-alan olla niin suuri, että se mahdollistaa kannattavan toiminnan. Riittävän suurta vuokraviljatilaa lienee olla markkinoilta vaikea löytää, mutta karjatalouden kohdalla se on enemmän realismia.

Maitotila, jolla on uudehko navetta, jalostusarvoltaan hyvä karja ja riittävästi peltoa tuotannon laajentamiseen tehokkaaseen kokoluokkaan, lienee olla kannattava tuotantosuunta maatilan vuokraamiselle. Tuotantoeläimet on tällöin viisasta ostaa itselleen, mutta muutoin mentäisiin vuokramaatilalla. Maksettava vuokra on perusteltua jakaa useammalle erälle vuoden mittaan, mutta mielellään painottuen vuoden loppupuolelle. Erityisen tärkeää on sopia maksettavalle vuokralle taloudellinen jousto vuotuisen tuloksen mukaan.

Aiemmin Suomessakin maatilan pystyi ostamaan vapailta markkinoilta ja velan maksamaan maatilan antamalla tuotolla. Varsinkin 1900-luvun alkupuolella, 1920-luvulla, oli paljon maatiloja myynnissä, kun niiden omistajat olivat ajautuneet vaikeuksiin yhteiskunnan epävakaiden olojen vuoksi. Omalla kotikylällänikin, mikä on tyypillinen ns. talonpoikaiskyläMäntsälässä, lähes kaikki maatilat ovat vaihtaneet omistajasukuja sata vuotta sitten. Uudet omistajat löytyivät vapailta markkinoilta.