Onko mönkkäristä oikeisiin töihin

Kymmenen vuotta sitten aloin haaveilla mönkkäristä. Olisi se vaan niin hieno, kun voisi ajella pelloilla ja metsissä vähän niin kuin malboromies. Ja onhan se esineenä tosi kaunis. Valitettavasti koskaan ei tuntunut löytyvän ylimääräistä kymppitonnia hankintaan. Uudet mönkkärit maksavat 6.000–30.000 euroa. Kalliimmat ovat ns. koppimönkkäreitä ja kymppitonnilla saa markkinajohtajamerkin varustettuna reilun 500 kuutiosenttimetrin moottorilla. Sellainen oli minunkin haaveideni kohde, mikä lopulta tuli hankittua.

Ensimmäinen työ oli vesakoiden raivaaminen pellon reunoista raivurihommana. Hyvin pääsi mönkkärillä perille, vaikka pelto oli vielä suhteellisen märkää, eikä traktorilla olisi ollut sinne asiaa. Valitettavasti sade yltyi sen verran rankaksi, että piti lähteä kesken päivän kotiin. Vähän se laski innostusta, kun piti ajella litimärkänä ja kylmissään kotiin päin. Toisena hommana oli rankapuun tekoa vähän kauempaa metsäpalstalla. Siellä mönkkäri pysähtyi jo suhteellisen pieneen kiveen tai kantoon, koska sen maavara on pieni. Etenemisen maastossa oli hyvin hidasta. Päivän aikana lämpötila oli laskenut pakkasen puolelle ja kotimatkaa oli vartin verran. Ihan jäätävän kylmää hommaa ajella hikimärissä vaatteissa ja naama jäässä. Lisäksi kylmän kypärän vaihto päähän maantiematkaa varten on kurjaa, kun paleltaa jo valmiiksi ja tukkaon märkänä.

Kolmas metsätyö oli käydä katsomassa hakkuukonetta, joka työskenteli palstalla pellon takana. Lunta oli pellolla enää kymmenisen senttiä, joten liikkuminen oli helppoa peltoa pitkin – runtua vaan. Kunnes metsänreunassa sohjolumen paksuus kasvoi 30 senttiin. Siihen loppui lento ja sitä istuttiin lumihangessa mahasta kiinni. Sohjolumessa on mönkkärin maksimi lumen syvyys noin 20 senttiä. Jos kone pääsee ruopaisemaan kerrankin, lähtee lumi pois kaikkien renkaiden alta, laite laskeutuu 10 senttiä,ja mönkkäri jää mahastaan kiinni. Ja tietysti lähimpään puuhun matkaa yli 50 metriä, joten vinssistä ei mitään iloa. Eikä tietenkään lapiota mukana, joten siitä vaan nöyrästi kävelemään kotia kohti lapiota hakemaan.

Maatalouskäytössä mönkkäriä käytetään isoilla karjatiloilla talouskeskuksen alueella liikkumiseen. Siihen se hyvin sopiikin – jos vaan kelit ovat aurinkoiset. Vesisateella on ikävä kastella työhaalarin persus märälle penkille monta kertaa työpäivän aikana. Samalla kastuu paperit ja läppärit, jos niitä pitää mukana kuljettaa. Myös työkaverin/kaverien kuskaaminen mönkkärillä on vähän noloa, kun siinä on kuitenkin aika intiimisti istuttava. Ekstroverteillä ihmisillä tilanne on kuulemma helpompi.

Kasvustojen tarkasteluun ja hukkakauran etsintään mönkkäriä monikin kehuu. Paitsi että eihän sillä voi viljapellossa säädyllisesti ajalla, eikä peltotieltä juuri hukkakauroja löydä. Karjan tarkastuskäynti laitumelle sopii jo paljon paremmin mönkkärihommaksi, mutta onhan sekin ikävää vesisateella. Ja alkuun voi eläimet pelästyä, kun laitteiden ääntä ei ole juurikaan vaimennettu tehdasasetuksissakaan.

Oman kokemukseni perusteella mönkkärille on hyvin vähän työkäyttöä. Metsätöihin sopii paljon paremmin pienehkö nelivetoinen traktori etukuormaajalla varustettuna. Sillä pääsee metsässä lumiketjujen kanssa kantojen yli, lumikauhassa on helppo kuljettaa varusteita ja kotiin on mukava ajella lämpimässä hytissä. Liikenneturvallisuuskin on parempi, kun ei tarvitse pelätä yli ajetuksi tulemista. Lumitöitäkin voi mönkkärillä tehdä, mutta kyllä kunnon maataloustraktori on siihen toimivampi kone. Tai kampe, niin kuin nykyään näyttää olevan tapana sanoa.

Jos kaikesta huolimatta päättää hankkia mönkkärin työkäyttöön, on koppimönkkäri huomattavasti toimivampi ratkaisu. Ei kastu paperit ja sateensuoja on aina lähellä. Jos vielä raaskii hankkia lämmitettävän hytin, vastaa ajoneuvo käyttömukavuudeltaan avolava-pakettiautoa. Valittavasti merkkikoppimönkkärin ostohintakin vastaa Romaniassa valmistetun maasturin 30.000 euron tasoa.

Maastomönkijä on erinomainen laite ajella heinäkuun helteellä metsätiellä kuutta kymppiä ilman kypärää t-paita päällä. Siinä pääsee vähän moottoripyörän fiiliksiin ja nopeus on mutkaiselle metsätielle ihan riittävä. Toki mönkkärillä ja metsäkärryllä pystyy metsätöitäkin tekemään, mutta enneminkin se on kuntoilua ja mukavaa harrastetyötä. Mönkkäri on myös hyödyllinen kulkuväline kouluun ja harrastuksiin perheen teineille, verotus huomioiden.

Oma mönkkärisaagani on rauhoittunut alkuhuuman jälkeen. Varsinkin kun koneen omistus siirtyi sukupolvenvaihdoksessa seuraavalla sukupolvelle. Yksityiskäyttöä on hyvin vähän, jos yhtään. Maa- ja metsätalouden ajoa on jonkin verran, mutta vuotuinen todellinen käyttömäärä taitaa pyöriä vain kahdenkymmenen tunnin paikkeilla. Toteutuneita käyttötunteja kannattaa laskea jokaisen maatalouskoneen kohdalla. Jos tunteja on vähän, kannattaa luopua koneesta ja siirtyä urakoitsijan käyttöön.