Löpön hinta kirpaisee, mutta se ei ole ratkaiseva

Julkisen maatalouskeskustelun perusteella maatilojen talousahdinko on seurausta kalliista polttoaineesta - rohkenen tuota epäillä. Oma vaikutuksensa sillä varmasti on maatilatalouteen, mutta kokonaisuutena polttoainemeno ei ole ratkaiseva maatilan talouden kehityksessä. Öljyn, lannoitteiden ja viljan hinnalla on historiavuosien perusteella kohtalonyhteys. Kun öljyn hinta on korkealla, on sitä myös lannoitteiden hinnat. Ja jostakin syystä samaa kaavaa seuraa myös viljojen hintataso. Niin olisi nytkin tilanne, jos vanhaa viljaa ei olisi ollut ylen määrin varastoissa jo viime keväänä.

Kevyttä polttoöljyä sai keväällä 2020 halvimmillaan n. 0.52 €/l + alv. Nyt lokakuussa 2026 kevyt polttoaineen kesälaatu maksaa n. 1,62 €/l. + alv. Lyhyemmälläkin aikavälillä muutosta on tullut reippaasti, koska tammikuussa 2026 kevyt polttoöljy maksoi 0,97 €/l. + alv. Kevyen polttoöljyn hinnan volatiili on ollut hirmuinen, kun vajaassa vuodessa hinta on noussut 67 %. Yksittäiselle maatilalle tämä on sietämätön hinnan korotus, mutta antaa samalla yhden harvoista tuotantotalouden suunnittelumahdollisuuksista, kun tuotantopanoksen hinta vaihtelee kymmeniä prosentteja lyhyellä aikavälillä. Öljyä tulisi ostaa varastoon silloin kun se on edullista, ja käyttää vanhoja varastoja silloin, kun öljyn hinta on korkealla tasolla. Kyynisen osakediilerin sanonnan mukaan, kun kaduilla on verta, silloin on aika ostaa. Tai että edullisella polttoaineella ajavat nyt ne viljelijät, jotka ostivat varastonsa täyteen viime tammikuussa.

Tämä on myös yksi maatilojen mvl-verotuksen hyvistä ominaisuuksista, kun hankinnan voi laittaa kassaperiaatteen mukaisesti kerralla kokonaan menoihin. Yhtiöiden evl-verotuksessahan toimitaan suoriteperusteisesti, jolloin meno realisoituu vasta kun tavara käytetään – ainakin periaatteessa. Samalla tavalla toimii lannoitteiden ostomeno tuloverotuksessa. Niitä voi ostaa varastoon useammankin vuoden tarpeen mukaan, ja koko laskun voi vähentää kertamenona mvl-verotuksessa.

Viljojen hinta on seurannut öljyn hinnan muodostamaa sinikäyrää varsin hyvin, joskaan historian opetukset eivät välttämättä toimi tulevaisuudessa. Kun viljan hinta oli keväällä 2020 masentavan matalalla tasolla, oli myös öljyn hinta. Ja keväällä 2022–2023molempien hintatasot olivat historiallisen korkeat. Keväällä ennustin blogissani, että myös tänä vuonna viljan hinta seuraa polttoaineiden hinnan nousua, mutta niin ei valitettavasti ole ainakaan vielä tapahtunut; joskin vuodenvaihteeseen on vielä aikaa.

Viljan hinnan jämähtämiseen paikoilleen vaikuttaa merkityksellisesti kotimainen viljan ylituotanto.  Täydet viljavarastot pitävät viljanostajien kiinnostuksen matalalla, jolloin myös viljan hintataso mataa. Nyt on toki hyvä mahdollisuus viljan vientiin, mutta silloin realisoituu taas kerran ns. itämeritaksa, kun viljan tuottajahinnasta vähennetään merirahdin osuutta n. 30 €/tn.Tämä on meidän maanviljelijöiden itse aiheuttama päänsärky. Niin kauan kuin Suomessa tuotetaan viljaa enemmän kuin sillä on kotimaista tarvetta, pysyy viljan hinta matalalla tasolla.

Oma kysymyksensä on, miten öljyn, lannoitteiden ja viljan hintojen vaihtelun mukaan toimiminen on mahdollista maatilan maksuvalmiuden ristiaallokossa. Aika harvalla on värkeissä varaa odottaa viljatiliä kolmea vuotta, tai ostaa lannoitteita kolmen vuoden tarpeeseen. Ei pidä kuitenkaan yliarvioida polttoaineiden hintatason merkitystä maatilan kokonaistaloudelle. Viljatilan tyypillinen polttoainemenekki on n. 100 litraa peltohehtaaria kohden. Nykyhinnoilla sen arvo on 162 €/ha, mikä kieltämättä onsuhteellisen suuri osa viljanviljelyn hehtaarin kokonaiskustannuksista. Viime tammikuun hinnoilla polttoainekustannus kuitenkin on vain 97 €/ha. Tyypillisesti viljatilan pyörittämisen juoksevat kustannukset tämä vuoden tasolla ovat n. 700 €/ha, joten polttoöljyn suhteellinen osuus siitä on viime tammikuun hinnoilla 14 % ja tänään ostettuna 23 %.Varsinainen ongelma viljatilan kannattamattomuuteen on muualla.