Pieni maatila kannattaa

Valtiovarainministeriö on ehdottanut säästöjä myös maatalouteen. Yhtenä ehdotuksena on maatalouden keskittäminen. Se tarkoittanee suurmaatiloja. Hallinnon kustannusten osalta maatilojen lukumäärän pienentäminen lienee perusteltua, mutta eipä juuri muutoin. Niin kauan kuin maataloustukia maksetaan peltoalan ja eläinmäärän perusteella, ei tilalukumäärän pienentäminen laske valtion menoja. Hehtaareita ja eläimiä kun olisi edelleen sama määrä

Myös pieni maatila voi olla kannattava ja sillä voi perheensä elättää. Jos lähtökohdaksi otetaan 30.000 euron verotettava tulo perheen yksityismenojen kattamiseen, on siihen mahdollista päästä suhteellisen pienelläkin tuotannolla.

30 lehmän maitotilalla kokonaistulot ovat noin 100.000 euroa vuodessa. Jos tuotannosta aiheutuu 55 % juoksevat kustannukset, jää tuotannon katteeksi 45.000 euroa. Sillä pitää hoitaa vielä ylläpitoinvestoinnit ja veronmaksu, ja loppu jää nettotuloksi. Vastaavasti verotettavaksi tuloksi 20 lehmän maitotilalla jää tyypillisesti noin 30.000 € vuodessa.

Viljatilalla 100.000 euron liikevaihtoon pääsee, jos on peltoa viljelyssä 70 hehtaaria ja lisäksi metsää noin 60 hehtaaria. Peltoviljelystä syntyy liikevaihtoa nykyisillä sadoilla, hinnoilla ja peltoalatuilla noin 80.000 euroa ja metsätaloudesta liikevaihtoa n. 20.000 €. Peltoviljelyn juoksevat kustannukset ovat viljatilalla n. 65 % liikevaihdosta ja metsätalouden kohdalla n. 35 % liikevaihdosta, jos metsänhoitotyöt tehdään omatoimisesti istutuksesta ensiharvennuksen pohjien perkaamiseen. Verotettavaksi tuloksi jää tässäkin tapauksessa noin 30.000 €. Veroja ei juurikaan tarvitse maksaa tämän tason tuloluokassa muusta kuin metsätaloudesta.

Esimerkkitapauksissa, niin kuin yleensäkin, pienen maatilan talous ei kestä juurikaan velkaa. Kun tyypillisesti maatilan velankantokyky on samansuuruinen kuin mitä on maatilan vuotuinen liikevaihto, ei pienemmällä volyymilla toimittaessa velanhoitomenoja tulisi olla lainkaan.

Jos maatilojen kokoluokan kasvattaminen ratkaisisi Suomen maatalouden haasteet, olisi tilanne nyt varsin hyvä, koska maatilojen peltopinta-alat ja eläinmäärät ovat kasvaneet tasaisesti viimeiset 80 vuotta. Vaan eipä ole tilanne parantunut, ehkä enemmänkin heikentynyt.

Sama tilanne on muualla Euroopassa. Vaikka siellä maatilojen kokoluokka on monessakin maassa huomattavasti Suomea korkeampi, ovat maatilojen haasteet samat kuin meillä kotomaassa. Kustannukset karkaavat eikä maataloustuotteiden hintakehitys pysy kehityksessä mukana. Taloudellisissa vaikeuksissa ovat niin isot kuin pienetkin maatilat.

Isommalla maatilalla on omat etunsa. Pidemmälle viety koneellistaminen mahdollistaa töiden keventämisen paremmin kuin pienellä maatilalla. Samoin riittävän suurella maatilalla on mahdollista palkata työntekijöitä tekemään suurimman osan töistä, jolloin viljelijä itse voi keskittyä kevyempiin hommiin. Toki kevyemmät työt saattavat olla henkisesti raskaimpia.

Kaikesta huolimatta suuri ei ole aina kaunista ja pienelläkin maatilalla on mahdollista pärjätä, kunhan pitää kustannukset kurissa ja suunnittelee työt rationaalisesti. Ja mistä työstä kukin tykkää – joku saattaa viihtyä eläinten lähellä navetassa ja joku toinen robotin ruudulla numeroita seuraamassa. Lisäksi pienellä maatilalla viljelijän työt ovat usein hyvin monipuolisia, kun kaikki tehtävät hoidetaan omatoimisesti.

Kuva: J. Aalto. Ei maatalouden tilanne ihan näin synkkä ole - kaunis kylläkin.