Hyvä sato pitkästä aikaa

Meillä maanviljelijöillä on erikoinen suhtautumistapa viljanviljelyn vuotuiseen satotasoon. Kun sato on heikko, liioitellaan kurjuutta ja ripotellaan tuhkaa päällemme. Jos laariin tulee 2.500 kh/ha, kerrotaan kavereille, että ei sieltä oikein mitään tullut, hyvä jos siemenet ensi vuodelle. Vastaavasti, kun on vähän parempi vuosi, ollaan heti kertomassa toimittajalle, että kyllä meille kevätviljoista seitsemää tonnia ihan väkisin pukkaa. Todellinen myytävä sato saattaa silti olla neljän ja puolen tonnin tasoa.

Kuluva kesä on ollut perin kummallinen sen vuoksi, että täällä Keski-Uudenmaan savikoillakin on tulossa normaali plus -sato. Ei mitään huippua, mutta keskitasoa parempi. Terminen kasvukausi alkoi 12.4. paikkeilla ja terminen lämpösumma oli elokuun lopussa jo yli 1.200 astetta. Sadettakin on kertynyt kasvukaudella yli 260 millimetriä. Kevät ja alkukesä eivät paljon luvanneet, kun tyypilliseen tapaan ei satanut lainkaan, mutta onneksi kesäkuun puolivälistä lähtien tilanne muuttui. Välillä tuli sadetta niin, että ohrat ja yleisemminkin suorakylvetyt viljanoraat kellastuivat.

Sosiaalisessa mediassa kirjoitetaan syysviljojen satotasojen olevan esimerkiksi rukiilla 6.000–9.000 kg/ha ja syysvehnällä vielä korkeampi. Samoin kerrotaan, että se on ihan vaan viljelijän ammattitaidosta kiinni, mitä pellosta ottaa. Toteutuneet satotasot ovat useinkin ihan muuta, samoin viljelijän keinot vaikuttaaniihin. Rukiilla on populaatiolajikkeilla sato tyypillisesti 4.000 kg/ha ja hybridilajikkeilla 5.000 kg/ha. Suuret erot sadoissa johtuvat tavasta laskea satotasoa. Jos rukiin satotasoksi lasketaanpuidun alan sato kuivurin siilossa jaettuna puintipinta-ala, saattaa sato näyttää hyvinkin korkealta. Mutta jos satotaso lasketaan jakamalla myyty sato sillä pinta-alalla, mikä edellisenä syksynä kyseessä olevalle syysviljalle kylvettiin, onkin satotaso matalampi.

Jos haluaa pettää itseään viljan satotasojen kanssa, niin toki se on ihan sallittua, jos siitä onnelliseksi tulee. Maatilan kokonaistalouden suunnittelussa ei kuitenkaan kannata huijata itseään. Rahaahan tulee tilille vasta myydystä tonneista, ei arvioiduista hehtaarisadoista, eikä puimurin näytöltä.

Useamman tuhannen eteläsuomalaisen maatilan kokemuksen perusteella perinteistä tuotantoa harjoittavien viljatilojen kevätviljojen kauppaan päätynyt satomäärä on 3.500 kg/ha ja luomutilojen 1.000 kg/ha. Nämä satotasot on saatu jakamalla myydyt kilot maatilan digitoidulla peltopinta-alalla yleensä joko kolmen, tai viiden vuoden keskiarvona. Tämä on ainoa oikea tapa laskea satotasoa silloin, kun tehdään maatilan kokonaistalouden suunnittelua. Jos lasketaan pelkästään tuotannon taloutta vaikkapa yhden kasvin osalta tai yhden kasvulohkon viljelyn taloutta, voidaan luonnollisesti käyttää erilaista laskentatapaa. Silloin voidaan puhua satotasona jopa kolminkertaisia tonnimääriä edelliseen verrattuna.

Erityisesti syysviljoilla todellisia toteutuneita keskisatoja laskevatuseinkin osittaiset talvituhot, jotka ovat mukana maatilan peltoalassa, mutta satoa niistä ei välttämättä tule nimeksikään. Myös kotoisen tilasiemenen käyttö laskee myytyä satotasoa. Jos siemenviljaa tarvitaan 300 kg/ha, joudutaan raakaerää ottamaan 500 kg/ha. Näiden tekijöiden vaikutuksesta viittä tonnia näyttävä puimurin satomittari muuttuu kolmen ja puolen tonnin viljatiliksi.

Varsinkin rukiilla on useita tekijöitä, jotka laskevat sen todellista satotasoa. Ruis on varsin herkkä liialle märkyydelle syksyllä. Märimmät paikat usein kuolevat jo kylvön jälkeen. Samoin kevätmärkyydelle ja roustevaurioille hikevillä hietamailla ja hiesuilla ruis on vahinkoherkempi kuin mitä on kilpailija syysvehnä. Samoin syksyllä kahukärpänen on juurikin rukiin ongelma, koska sen suosittelu kylvöajankohta on aikaisempi. Edelleen rukiin heikkous on myös sen vaikea korvattavuus keväällä. Pellon heikkoja paikkoja ei käytännössä pysty paikkakylvämään. Kaiken lisäksi rukiin erityisongelma on torajyväriski. Oman kokemuksen perusteella kerran kymmenessä vuodessa kylmän ja sateisen kesäkuun seurauksena lähes koko sato joudutaan tarkkuuslajittelemaan torajyvien poistamiseksi sadosta. Ja vielä sittenkin, kun kaikki riskit on onnistuttu välttämään, on varsinkin populaatioruis raskas puitava suuren olkimassan vuoksi, mikä lisää puimurin polttoaineen menekkiä.

Onneksi myllyteollisuus on vastannut huutoon rukiin osalta. Rukiin ostohinta on vakiintunut kohtuulliselle 215 €/tn -tasolle, mikä on 50 % korkeampi kuin mitä oli ennen poikkeusaikoja. Samaan aikaan syysvehnän hinta on pysynyt jokseenkin entisellä tasollaan. Rukiin hinnan suhteellinen ero syysvehnään nähden +45€/tn (+26 %).

P.S. Poikkeusaika-sanasta on tullut oma käsitteensä. Vähän samoin kuin on sota-aika-sana. Covid 19:sta alkanutta kautta vuodesta 2020 eteenpäin käytetään samalla tapaa. Kaikki tietävät, mitä tarkoittaa aika sotien jälkeen, ja mitä tapahtuipoikkeusaikana.