Laitetaanko metsät maatilaosakeyhtiöön

Maanviljelijän talonpoikaisessa ajattelutavassa metsä on aina ollut osa maatilaa. Se erottaa suomalaisen maatilan eurooppalaisista kohtalotovereista. Maatilojen siirtyessä yhä laajemmin osakeyhtiömuotoon, joutuu perinteistä suhdetta metsän omistamiseen pohtimaan uudestaan myös Suomessa. Otetaanko metsä osaksi maatalousosakeyhtiötä, vai jätetäänkö se erilliseksi yksityisomaisuudeksi?

Suomessa on jo toista tuhatta maatilaa muuttanut verojärjestelmänsä osakeyhtiömuotoon. Useimmissa niistä viljelijän omistamat metsät on ainakin pääosin jätetty osakeyhtiön ulkopuolelle. Tärkein peruste metsien jättämiselle yhtiön ulkopuolelle on turvata niiden säilyminen maanviljelijän omaisuutena siinäkin inhorealistissa tilanteessa, jossa maatalousyhtiö ajautuu taloudellisiin vaikeuksiin ja se joudutaan myymään pois. Samasta syystä myös maatilan asuinrakennus ja sen tontti pidetään maatalousyhtiön ulkopuolella. Näin maatalouden konkurssissa tai muussa pakkomyyntitilanteessa menetettäisiin ”vain” pellot, tuotantorakennukset ja irtainomaisuus. Konkurssin jälkeen maanviljelijä voisi edelleen asua kodissaan, harjoittaa metsätaloutta ja ryhtyä vaikka muun alan yrittäjäksi, tai mennä palkkatöihin.

Valitettavasti asia ei ole aina noin yksinkertaista. Useinkin osakeyhtiötä muodostettaessa maatilan rahoittajapankki edellyttää osakeyhtiön lainojen vakuudeksi myös yhtiön ulkopuolisen omaisuuden, useimmiten metsän ja maatilan asuinkiinteistön.Silloin metsä ja asuinrakennus eivät olekaan turvassa velkojilta, jos se pakkomyyntitilaisuus tulee syliin. Tämä onkin hyvä mittari oman maatilansa yhtiöittämistä suunnittelevalle. Jos maatilan velkojen määrä on niin maltillinen, että perustettavan yhtiön ulkopuolista omaisuutta ei tarvita vakuudeksi, on osakeyhtiömuotoon siirtyminen perusteltua. Jos taas maatalouden yhtiöittäminen vaatii kaiken omaisuuden kiinnittämistä yhtiön lainojen vakuudeksi, kannattanee yhtiöittämisestä toistaiseksi luopua.

Verotuksen näkökulmasta metsien siirtäminen osaksi osakeyhtiötä on joillekin maatiloille kannattavaa, mutta ei kaikille. Pääsääntö on, että yksityisomistetun metsän puunmyyntitulosta maksetaan pääomatulolajin mukaista veroa vähintään 30 %, tai enintään 34 % riippuen pääomatulon kokonaismäärästä. Metsätulon verotukseen vaikuttaa myös muut pääomatulot kuin vain puunmyyntitulo, mikä saattaa tulla yllätyksenä metsäverosuunnittelussa.

Jos metsä on otettu mukaan osakeyhtiöön, maksaa yhtiö puunmyynnistä syntyvästä yhtiötulosta veroa 20 %. Veroprosentti on siten huomattavasti matalampi, kuin on yksityismetsänomistajalla. Valitettavasti tuolla veroprosentilla puunmyyntitulo jää osakeyhtiön tilille. Jos omistaja haluaa sen itselleen, pitää se nostaa osinkona tai palkkana. Veroa menee silloin pienimmillään huojennetun osingon osuudesta 7,5 %, jolloin osakeyhtiön kautta saatava puunmyyntitulon kokonaisveroaste on noin 26 %. Silti ero yksityismetsänomistajaan on merkittävä. Jatkossa ero on entistä suurempi, kuin yhtiön maksama vero laskee ensi vuoden alusta 18 prosenttiin.

Huojennetun osingon maksamista edesauttaa se, että osakeyhtiössä metsä arvostetaan sen todelliseen arvoon. Silloin metsä kasvattaa maatilaosakeyhtiön nettovarallisuutta, mikä taas lisää mahdollisuuksia maksaa kevennettyä osinkoa.

Metsän siirtämisessä osakeyhtiön omistukseen on myös verohaittansa. Osakeyhtiö ei voi tehdä metsävähennystä. Sellaisella metsänomistajalla, joka on hiljattain tehnyt metsämaan ostoja, on metsävähennyksen merkitys suuri. Erityisesti nyt kun metsävähennyspohja nousi tänä vuonna 75 prosenttiin metsämaan ostohinnasta. Osakeyhtiössä ei voi myöskään tehdä verotuksen menovarausta, mikä heikentää tasaisen verotettavan tulon ottamista metsätaloudesta. Samoin 5 % yrittäjävähennys jää yhtiömetsänomistajalta saamatta ja oman hankintatyön verohuojennus.

Yleisin tapa maatilan yhtiöittämisessä, on siirtää ne kiinteistöt, jotka sisältävät sekä metsää että peltoa osaksi perustettavaa osakeyhtiötä. Sen sijaan nykyiset, ja myöhemmin ostettavat erilliset metsäkiinteistöt jätetään yksityiseen omistukseenosakeyhtiön ulkopuolelle. Ne ovat käyttökelpoisia myöhemmin esimerkiksi sisarusten lakiosia pohdittaessa.