Syrjitäänkö yksinyrittäjää

Suomen Yrittäjien mukaan kolmasosalla yksinyrittäjistä verotettava tulo jää tasolle alle 2.000 euroa kuukaudessa. Vuotuinen verotettava tulo on siten 24.000 € vuodessa. Se kuulostaa kovin tutulta, koska suomalaisten maatilojen keskimääräinen vuotuinen verotettava tulo on jokseenkin samaa tasoa, n. 20.000 €/v.

Yksinyrittäjä on yrittäjä, jolla ei ole palkattua henkilöstöä tai muuta työvoimaa. Hän on yrityksensä ainoa omistaja ja työntekijä. Tutun tuntuista tämäkin, joskin suomalaisella maatilalla on suhteellisen usein kaksi työntekijää, vaikka ei palkattua työvoimaa olekaan, kun maatilaa pyöritetään puolisoiden kanssa yhdessä. Tämä asia on kyllä muuttumassa hiljalleen ainakin viljatiloilla, joissa puolisot eivät enää osallistu maatilan pyörittämiseen niin kuin ennen vanhaan. Sama muutos on tapahtumassa myös suurimmilla karjatiloilla, joissa toimintaa pyöritetään pääosin palkatun työvoiman avulla.

Virallisen luokituksen mukaan mikroyritys on sellainen yritys, jossa on alle 10 työntekijää ja liikevaihto alle 2 miljoonaa euroa. Pieneksi yritykseksi yritys katsotaan silloin, kun työntekijöitä on 10–50 ja liikevaihto on alle 10 miljoonaa euroa. Keskikokoisessa yrityksessä puolestaan on 50–250 työntekijää ja liikevaihto jää alle 50 miljoonan euron. Yritys katsotaan PK-yritykseksi, kun tuo keskikokoisen yrityksen kriteeri täyttyy. Silloin sekä liikevaihto, että työntekijöiden lukumäärän tulee täyttyä. Suomessa ole montaakaan maatilaa, jotka pääsisivät edes mikroyrityksen luokkaan. Se vaatisi tuotannolta viljatilalla 2.000 hehtaaria peltoa, tai maitotilalla yli 400 lehmän keskilehmälukua.

Vaikka maatila ei ole PK-yritys, eikä oikein mikroyrityskään, on se liikevaihdoltaan ja henkilöstöltään tyypillinen yksinyritys. Verottajan tulkinnan mukaan maanviljelijä on yksityinen elinkeinonharjoittaja, mikä tuntuu hyvältä toiminnan kuvaukseltasekin. Samoin maanviljelijä on toimenkuvaltaan ammatinharjoittaja, ehkä myös käsityöläisammatin harjoittaja. Kaikkein paras termi kuvaamaan ammattia on maanviljelijä. Ehkä myös traktorilla-ajelija, niin kuin eräs Clarkson asian ilmaisee, jos nyt oikein osaan sanan kääntää. Peltojen viljelystähän kaikki maatalous lähtee, on sitten viljanviljelijä, tai karjatilallinen.

Suomalaisen perheviljelmän olemukseen liittyy vastuun kantaminen yhdessä puolison kanssa. Myös silloin, kun maatilan lainhuuto on vain toisen puolison nimissä. Silloinkin molemmat puolisot ovat yrittäjä. Tätä mallia on jostakin syystä alettu syrjiä jopa maataloushallinon toimesta. Sukupolvenvaihdoksen yhteydessä on mahdollista saada aloittamisavustusta tietyin ehdoin. Se on käytännössä 40.000 € rahaa tilille ja lisäksi edullista korkotukilainaa pankista, sekä vapautus varainsiirtoverosta. Kun perheen lapsi puolisonsa kanssa ryhtyy tilanpidonjatkajaksi, saavat he yhteisen aloittamisavustuksen. Mutta jos perheen sisarukset ryhtyvät jatkajaksi maatalousyhtymänä, saavat he jokainen oman aloittamisavustuksensa. Tämä on kyllä tavattoman epäoikeudenmukaista. Ei niin, että yhtymän jäseniltä pitäisi ottaa mitään pois, mutta kohtuullista olisi, että myös puolisot saavat kumpikin oman aloittamisavustuksensa.