Maatalousyhtiöt aiheuttavat sekaannusta

Maatilojen muuttaminen osakeyhtiömuotoon lisääntyy hitaasti, mutta varmasti. Lisäksi monikin mvl-maatila on ottanut käyttöön jonkin muun nimen kuin sitä viljelevän maanviljelijän nimen. Suosituin tapa on käyttää maatilan rekisteritilan, tai muun kiinteistön nimeä maatilan nimenä. Vaikka maatilan yhtiöittämisestä osakeyhtiömuotoon niin sanotuksi maatalousosakeyhtiöksi on useinkin verotuksellista hyötyä, saattaa osakeyhtiömuodosta olla myös haittaa.

Maatilan taloussuunnittelussa mvl-maatilan kohdalla tehdään suunnitelmat maatilakokonaisuudesta, joka pitää sisällään maatalouden lisäksi myös metsätalouden, muun yritystoiminnan, sijoitustoiminnan ja yksityistalouden. Jos maatilan taloussuunnittelua laaditaan vaikkapa rahoittajapankin tarpeeseen, syntyy suunnitelmista luotettava kuva maanviljelijän luottokelpoisuudesta ja kokonaistaloudesta. Luotettava kokonaiskuva on tarpeen niin sukupolvenvaihdosta, kuin isoja investointeja suunniteltaessa.

Jos maatila on verotuksellisesti osakeyhtiö, laaditaan sen taloussuunnitelmat ainoastaan osakeyhtiön taloudesta. Silloin jää suunnitelmista pois ne osa-alueet, joita ei ole otettu mukaan osakeyhtiötä muodostettaessa. Tyypillisesti maatalousosakeyhtiöön eivät sisälly: metsät, asuinrakennus tontteineen, sijoitustoiminta eikä muu yritystoiminta. Yksityistalouden kulutusmenot näkyvät osakeyhtiön talousluvuissa välillisesti viljelijän oman palkan muodossa. Merkittävien omaisuuserien, ja tulo- sekä menovirtojen pois jättämisen seurauksena osakeyhtiömaatilan tunnusluvut saattavat antaa hyvinkin väärän kuvan maatilakokonaisuuden todellisesta taloudellisesta tilanteesta. Maatilan yhtiöittämisellä on saatu aikaan täysin päinvastainen tulos tietojen avoimuudelle, kuin mitä vaikkapa rahoittajapankki on hakenut kannustaessaan viljelijää hakeutumaan yhtiömuotoon. Maatalousosakeyhtiön tunnusluvut näyttävät hyviltä, vaikka todellisuudessa maanviljelijän kokonaistalous saattaa olla heikoissa kantimissa.

Maatalousosakeyhtiön tunnusluvut antavat liian synkän tuloksen silloin, kun viljelijän yksityismenot vaaditaan katettavan pelkästään maatalousyhtiön maksamilla palkoilla ja osingoilla maatalousyrittäjälle, vaikka tuloja saataisiin myös muualta. Sama juttu päinvastoin syntyy, kun maatalouteen todellisuudessa kuuluvia velkoja tulkitaan muun yritystoiminnan veloiksi, ja juoksevia kuluja ujutetaan pois osakeyhtiöstä maataloutta rasittamasta. Usein käytetty keino on ostaa suhteettoman suuri osa polttoaineista koneurakoinnin käyttöön, vaikka niitä käytettäisiin suurelta osin maataloudessa. Myös maatalousosakeyhtiön varastojen arvoja muuttamalla on mahdollista korjata yksittäisen vuoden tulosta haluamaansa suuntaan, mikä ei mvl-maatilan kohdalla ole mahdollista.

Lähtökohtaisesti maatilan muuttaminen osakeyhtiömuotoon selkeyttää sen talouden seurantaa, mutta kyllä yhtiötaloudessakin pystyy itseään ja rahoittajapankkiaan vedättämään. Toivottavaa olisi, että ainakin sukupolvenvaihdosten ja isojen investointien laskelmiin pankit ja maataloushallinto edellyttäisivät laadittavan kokonaistalouden suunnitelmat, joissa olisi mukana maatalousosakeyhtiön lisäksi aiemmin mainitut osatekijät.

Sekaannusta aiheuttavat myös ne mvl-maatilat, jotka ovat ottaneet käyttöön maatilalleen uuden erillisnimen. Esimerkiksimaanviljelijä Pekka Mattila on alkanut käyttää maatilastaan nimeä Tmi Peltomaa. Mitään laitonta siinä ei ole, koska kyllä yksityinen elinkeinonharjoittaja voi käyttää firmansa nimenä mitä haluaa, mutta mitään hyötyä, tai perustetta muutokselle ei ole. Mvl-maatilasta ei tule toiminimeä, vaikka sitä nimenä alkaisikin käyttää. Ei vaikka hakisi PRH:lta virallisen yritysten y-tunnuksen maatilalleen. Sekaannus syntyy siitä, että maatilaa ei ole mahdollista tunnistaa, kun sen nimenä on jokin muu satunnainen nimi kuin sen viljelijän nimi. Alkuun tämä saattaa tuntua jännältä, mutta vähitellen siitä on vain haittaa. Ja mikä oleellisinta, maatilan velat ovat aina maanviljelijän henkilökohtaisia velkoja muuttaa maatilan nimen miksi haluaakin. Osakeyhtiössä tilanne on toisin.