Mikä pitää olla viljan hinta, jotta se on oikeudenmukainen suhteessa lannoitteen 1.000 euron tonnihintaan? Entä kun kevyt polttoöljy maksaa 1,50 euroa litralta?
Tarkastelun lähtökohtana voi pitää oletusta viljatilan juoksevien kokonaismenojen tasosta 60 % liikevaihdosta. Normaaliolosuhteissa liikevaihto on 1.000/ha, ja juoksevat menot 600 €/ha. Jos juoksevat kustannukset ovat sitä korkeammalla tasolla, ei viljatilalla pysyt tekemään asiallista tulosta. Loppuosa 40 %/ 400 € joudutaan varaamaan ylläpitoinvestointeihin, velan lyhennyksiin, verojen maksuun ja kohtuulliseen omaan palkkaan (yksityistalouden kulutusmenot). Viljan hinnan taso, tai tuotantopanosten kustannusten nousu ei juurikaan vaikuta tähän suhteelliseen %-vaatimukseen. Niin kuin ennenkin on tullut todettua, tämä maatilan kokonaistalouden tulojen ja menojen suhde on se ratkaisevin yksittäinen tunnusluku kuvaamaan jokaisen maatilan taloudellista tilannetta ja tulosta. Jos lasketaan yksittäisen kasvin, tai vaikkapa peltohehtaarin tulosta, tulee käyttää erilaisia mittareita.
Nykyiset tuotantopanosten ns. sotahinnat ovat viikolla 12 suunnilleen: 500 €/ha lannoitteiden osalla, 300 €/ha polttoainekustannuksena, siemenkustannus 150 €/ha, torjunta-ainekustannus 80 €/ha ja maatilan muuta juoksevat kustannukset 150 € hehtaaria kohden. Nykyiset viljelykustannukset ovat siten yhteensä 1.180 €/ha. Jotta kustannusten 60 %:n suhteellinen kustannustaso toteutuisi, tulisi viljatilan kokonaistulon olla 1.967 €/ha. Kun viljatilalla saadaan tyypillisesti EU-peltoalatukia n. 470 €/ha, tulee viljan myynnistä saada tuloa 1.497 €/ha, jotta se on oikeassa suhteessa tuotantokustannusten hintaan. Jos satotaso oletuksena on myytävän viljan osalta 4 tn hehtaarilta, tulee viljan sotahinnan olla 374 €/tn. Jos satotaso ensi kesänä jää 3 tonniin, tulisi viljasta saada 499 € tonnilta, ja 2 tonnin satotasolla 748 € tonnilta. Vaan eipä taida ainakaan tällä hetkellä kukaan tehdä sitovia viljelysopimuksia perusviljoista yli 300 euron tonnihinnalla? Mielellään olen tässä kohtaa väärässä.
Kiinteähintaisten viljelysopimusten tekemisen hyödyt ovat olleet kyseenalaiset kuluneen kahden vuoden aikana. Kaikki kiinteähintaiset sopimukset ovat olleet kannattamattomia, kun viljan hinta on jatkanut nousuaan. Tänään sopimuksia tehdään ensi syksyn toimituksiin n. 280 euron hinnalla. Periaatteessa tuolla hinnalla tulisi sopimuksen olla kannattava, mutta koska tuotantopanokset joudutaan ostamaan nykyisillä hinnoilla, ei tuo hintataso vieläkään täytä viljan sotahinnan vaatimuksia. Kaikesta huolimatta tekisin kiinteähintaiset viljelysopimukset tänäkin keväänä yhdestä kolmasosasta kokonaissadosta. Lisäksi harkitsisin useamman vuoden sopimuksia, jos niitä joku suostuu nykyisillä termiinihinnoilla tekemään.
Nykyisessä sotahinnoittelun tilanteessa kannattaa niin hankinnat, kuin myynnitkin, hajauttaa ainakin kolmeen osaan. Lannoitteet ostetaan kolmessa osassa ja viljat myydään kolmessa eri ajankohdassa. Näin pystytään välttämään pahimmat piikit tuotantopanosten ostoissa ja pystytään myymään vilja suhteellisen korkeaan hintaan. Viljan myynnin korkeinta hintapiikkiä tuskin kannattaa tavoitella, koska siihen voi osua vain tuurilla. Sama juttu kuin pörssiosakkeiden ostossa ja myynnissä; ammattilainen ei tavoittele piikkiä, vaan hyvää tulosta.
PS. Surullisen sodan seurauksena on toteutunut myös oikein positiivisia asioita. Hankkija kun myi kuukausi sitten ainoastaan venäläisomisteisen Teboilin polttoaineita. Edes rahalla ei saanut muiden aineita. Käsittämätön linjaus Danish Agrolta. Vaan enää ei myy. Samoin Jokerit on lähtenyt KHL:n propagandasarjasta. Ja eilen esimerkillisesti toimiva elinkeinoministeri Lintilä hautasi Fennovoiman venäläisen ydinvoimalan. Olisin normaalioloissa riemuissani, mutta nyt ei pysty.