Lähtökohtaisesti menestyvän maatilayrityksenkin pitää täyttää kolme perusedellytystä: olla kannattava, vakavarainen ja kehittyä.
Vähän oikoen, kannattavuus on sitä, että tulot ovat suuremmat kuin menot, vakavaraisuus että velkaa ei ole liian paljoa, ja kehittyminen merkitsee useimmiten kasvamista. Toki kehittyminen voi olla jotakin muutakin kuin laajentamista. Jos maatilan taloudellinen tilanne on sellainen, että on mahdollista ostaa lisämaata, kumpi on parempi vaihtoehto, ostaa lisäpeltoa, vai lisämetsää?
Viljatilan peltoviljelystä saa nykyisellä viljanhinnalla, tyypillisellä satotasolla ja EU-peltoalatuilla vuotuista liikevaihtoa noin 1.500 €/ha. Samalla tavalla laskien metsämaasta saadaan kokonaistuloa tyypillisesti noin 300 €/ha keskiarvona koko kasvuajalle, kunhan myydään puuta sen kasvua vastaavasti ja pystymyynteinä. Ensiharvennuksesta kilahtaa tilille tyypillisesti 1.000 €/ha, väliharvennuksesta 5.000 €/ha ja päätehakkuusta 20.000 €/ha. Viljanviljelyhehtaarin antama kokonaistulo on teoriassa ja keskimäärin viisinkertainen metsämaahan verrattuna, mutta mikä on niiden tuottojen suhde?
Nykyisillä vuoden 2022 viljelykustannuksilla viljanviljelystä jää peruskatteeksi jokseenkin 30 % liikevaihdosta, kun kustannusten osuus on 70 %. Itse asiassa se ei kovin paljoa heitä ns. normaalitilanteesta, mitä elettiin ennen kulkutautia ja Venäjän sotatoimia. Silloin kustannusten suhteellinen osuus oli jokseenkin 65 % liikevaihdosta. Liikevaihdon kasvun ansiosta euroissa laskettu kate I on nyt käytännössä n. 450 €/ha, kun se vuonna 2019 oli 350 €/ha. Valitettavasti tuosta hieman paremmasta katteesta joudutaan nyt maksamaan korkeammat lainojen korot, kalliimmat ylläpitoinvestoinnit ja kallistuneet yksityismenot. Viljelijän käteen viljanviljelystä jää nyt hädin tuskin sama kuin ennenkin, ja sekin entistä suuremmalla riskillä. Laskennallinen sijoitetun pääoman tuotto on järkevästi hoidetuilla viljatiloilla edelleenkin n. 3,0 %.
Metsähehtaarin omistamisen juoksevat kustannukset ovat n. 20 % kokonaistuloista, jos metsänhoitotyöt tehdään pääosin omatoimisesti. Tällöin istutetaan, heinätään ja raivataan helteessä ja räntäsateessa ensimmäiset 20 vuotta. Pienimmillään on mahdollista päästä jopa 10 %:n kustannustasoon. Mutta kaikki työt vieraalla teettäen saattaa kustannustaso olla yli 45 % liikevaihdosta. Eurokate olisi siten metsänomistuksesta tyypillisesti 200 €/ha. Siitäkin pitää ottaa vielä pois lainanhoitomenot ja yksityismenot, jos metsätaloudesta perheessä eletään. Laskennallinen sijoitetun pääoman tuotto on metsämaassakin keskimäärin n. 3,0 %.
Näin yksinkertaisen taloustarkastelun perusteella peltomaan ostaminen maatilan lisämaaksi olisi kannattavampaa, kuin metsämaan ostaminen. Ainakin täällä eteläisessä Suomessa on peltomaan hinta vielä suhteellisesti tuotakin kalliimpaa, pelto kun maksaa lisämaana kolmenkertaisesti metsämaan hintaan nähden. Toki metsämaan markkinahinta on sidottu vahvasti sen puuston määrään ja arvoon, jolloin vaihteluväli voi olla 1.000 – 30.000€/ha.
Peltomaan ostamiseen liittyy kuitenkin huomattavasti suurempi markkinariski, kuin mitä metsämaan ostamiseen. Miten maatalouden kannattavuus kehittyy, ja miten veronmaksajat ovat jatkossa valmiit maataloutta tukemaan? Metsätalous sen sijaan on avointa markkinataloutta ja Suomi elää jatkossakin metsästä. Siksi metsämaan hinta on noussut tasaisesti myös viimeisen kymmenen vuoden ajan, vaikka samaan aikaan peltomaan hinta on pysynyt nimellishinnaltaan ennallaan. Perustellusti voidaan myös olettaa, että metsämaahan liittyy jatkossa ihan uusia positiivisia markkinatekijöitä, kuten kallistuva energia ja hiilinielukauppa.