Sota on viljatilalle mahdollisuus

Sodassa ei tunnetusti voita kukaan, vaan kaikki osapuolet häviävät; osa enemmän ja osa vähemmän. Venäjän armeijan tappiot Ukrainassa ovat lähes tuhat sotilasta päivässä, ja ukrainalaisia kuolee ja haavoittuu todennäköisesti puolet siitä. Iranissa ja Israelissa käydään vain pommitussotaa, mutta tuhansia uhreja on sielläkin. Sodalla on inhimillisen kärsimyksen lisäksi myös taloudellisia vaikutuksia ja osa niistä koskee myös maanviljelijää. Yksi niistä on öljyn, lannoitteiden ja viljan hinnankohtalonyhteys. Ensiksi sota nostaa öljyn ja maakaasun hintaa, mikä saa aikaan lannoitteiden hinnan nousun, mikä taas nostaa tietyllä viiveellä myös viljan hintoja. Yksittäiselle maanviljelijälle tämä antaa yhden harvoista tuotantotalouden suunnittelumahdollisuuksista, kun tuotantopanoksen hinta vaihtelee kymmeniä prosentteja hyvin lyhyessä ajassa.

Öljyä tulisi ostaa varastoon silloin kun se on edullista, ja käyttää varastoja silloin, kun öljyn hinta on korkealla tasolla. Vaikka öljyn hinta ei olisikaan nyt poikkeuksellisen edullista on se varmasti jatkossa vielä kalliimpaa. Tämä on sitä venäläistä optimismia; vaikka asiat olisivat kuinka kurjasti tahansa, ovat ne huomenna varmasti vielä huonommin. Suurimmat hyödyt öljyn hinnan noususta saavat ne maatilat, jotka olivat kärppänä ostamassa jo silloin, kun hyökkäys Iraniin oli vasta tuloillaan. Nykytasoon verrattuna öljyn hinta oli silloin toista kymmentä prosenttia nykyistä edullisempi. Joskin oikeasti öljyn hinnan nousu ei ole hyöty, vaan enemmänkin haitan pienentäminen.

Tämä on myös yksi maatilojen mvl-verotuksen hyvistä ominaisuuksista, kun hankinnan voi laittaa kassaperiaatteen mukaisesti kerralla kokonaan menoihin. Yhtiöiden evl-verotuksessahan toimitaan suoriteperusteisesti, jolloin meno realisoituu vasta kun tavara käytetään, ainakin periaatteessa.                                              

Kevyen polttoöljyn osalta kannattaa kuitenkin muistaa, että sen suositeltava varastoimisaika ei ole kovinkaan pitkä. Suositus lienee olla n. kaksi vuotta. Sen jälkeen alkaa kehittyä öljyn komponenttien lajittumisvaaraa, minkä voi toki välttää polttoaineita kierrättämällä säiliöstä toiseen.

Kokemuksen perusteella lannoitteiden hinta seuraa öljyn ja maakaasun hintaa hyvinkin nopeasti. Nytkin lannoitteiden hinta on jo noussut kolmessa viikossa 15 %. Kun öljyn hinta nousee, nousee kohta lannoitteidenkin hinta ja maailmantalouden muutokset näkyvät kohta paikallisen lannoitemyyjän tarjouksissa. Kun pommit alkavat putoilla maailmalla, silloin kannattaa pyytää tarjoukset lannoitteista. Öljyn ja lannoitteiden hinnan yhteys on perusteltua, koska öljy ja maakaasu ovat tärkeitä ainesosa lannoitteiden valmistamisessa. Lisäksi öljyä ja maakaasuatarvitaan itse lannoitetehtaan valmistusprosessin ylläpitämisessä. Sen sijaan lannoitteissa tarvittavien muiden kuin typpiravinteen ravinteiden hinnan nousut on vaikea nähdä liittyvän öljyn hinnan nousuun. Lannoitteillakin on mahdollista tehdä myös verosuunnittelua ostamalla niitä varastoon useammankin vuoden tarpeeseen. Silloin pitää varmistaa varastotilojen riittävä kunto.

Viljojen hinta on historiassa seurannut öljyn hinnan muodostamaa sinikäyrää varsin hyvin. Haasteellista tässä yhtälössä on viljan hinnan nousu suhteellisen hitaasti verrattuna öljyn ja lannoitteiden hinnan nousuun. Kun öljy ja lannoitteet nousevat viikkojen sisällä, nousee viljan hinta yleensä vasta kuukausien kuluttua markkinaturbulenssin alkamisesta. Yksittäiselle viljatilalle tämä merkitsee maksuvalmiustilanteen haastamista. Lannoitteita ja öljyä pitäisi ostaa nyt varastoon, mikä tyhjentää kassaan, mutta viljan hinnan nousua odotellessa pitäisi viljojen myyntiä lykätä ehkä seuraavalle vuodelle saakka. Lisäksi tämän vuoden verotettava tulo todennäköisesti putoaa jyrkästi ja seuraavan vuoden tulos vastaavasti nousee.

Joka tapauksessa sodan kurjuus antaa viljatilalle mahdollisuuden vaikuttaa taloudelliseen tulokseensa. Parhaimmillaan tuotantopanoksia onnistutaan ostamaan suhteellisen edullisesti ja viljaa myydään hyvään hintaan. Pahimmillaan öljy ja lannoitteet ostetaan vasta niiden hinnan jo noustua, ja vilja joudutaan myymään heti sadonkorjuun jälkeen matalilla hinnoilla, jotta pystytään maksamaan lannoitelaskut. Periaatteessa viljatilan taloutta tulisi suunnitella ainakin kahden vuoden aikajänteellä, jotta kaikki hyödyt ja haitat voitaisiin huomioida. Mutta kuinka monella viljatilalla on värkeissä varaa odottaa viljatiliä kahtavuotta, tai ostaa lannoitteita kahden vuoden tarpeeseen. Hyvä pankkisuhde on tarpeen.

Mielenkiintoista tässä ajassa on taas kerran, kannattaako viljan hinnoista sopia kuinka tiiviisti sopimuksilla, vai pelatako all in isommalla riskillä ilman sopimuksia?