Peltomaan hinta jatkaa reipasta laskuaan

Peltomaan nimellishinta Suomessa on pysynyt samalla tasolla jo 12 vuotta. Kun lisäksi huomioidaan alueelliset erot, on pellon nimellishinta Suomen parhailla alueilla jopa laskenut hitaasti nimellisarvoltaan. Kun huomioidaan lisäksi samaan aikaan tapahtunut inflaatio ja yleinen rahan arvon heikkeneminen, on peltomaan todellinen hinta laskenut viimeisen kymmenen vuoden aikana yli kaksikymmentä prosenttia.

Varsinais-Suomessa oli vuonna 2012 peltomaan keskimääräinen mediaanihinta 12.063 €/ha. Vuonna 2025 se oli 11.894 €/ha. Nimellishinnassa oli laskua 1,4 %, mutta reaalihinta, huomioiden samaan aikaan toteutunut inflaatio, on laskenut n. 25 %. Uudellamaalla pellon hinta vuonna 2012 oli 9.722 €/ha ja vastaavasti vuonna 2025 se oli keskimäärin 9.123 €/ha. Laskua oli siten nimellishinnassa yli 6,2 % ja reaalihinnassa jo lähes 30 %.Etelä-Pohjanmaalla maksettiin pellosta vuonna 2012 keskimäärin 9.698 €/ha, ja vuonna 2025 hinta oli 9.920 €/ha. Nimellishinta oli siellä säilynyt jokseenkin entisellä tasolla, mutta inflaatiokorjattu reaalihinta on sielläkin laskenut 20 %. Viimeisen neljän vuoden ajan on Etelä-Pohjanmaankin myös nimellishinta ollut laskusuunnassa.

Valtakunnallisissa tilastoissa peltomaan hinnan lasku Suomenrintamailla ei näy selvästi, koska samaan aikaan joissakin muissa maakunnissa Suomessa pellon hinta on jopa noussut. Niin on käynyt mm. Etelä-Karjalassa, Pohjois-Pohjanmaalla, Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa. Ylipäätänsä Itä-Suomi on hieman kirinyt Länsi-Suomen etumatkaa, mikä on aika tavalla ristiriidassa yleisen Suomen maatalouden länsipainotteisuuden lisääntymisen kanssa.

Yhden tai kahden vuoden tarkastelujaksossa on toki tapahtunut isojakin muutoksia yksittäisten maakuntien ja vielä enemmän yksittäisten kuntien kohdalla, mutta niistä ei voi vetää kovinkaan suuria johtopäätöksiä. Jos maakunnassa on tehty vain parikymmentä lisämaakauppaa vieraiden välillä, riittää siitä yhden pitäjän kohdalle vain yksittäisiä kauppoja. Yksittäisen lisämaakaupan hintataso taas voi olla mitä tahansa, riippuen kylän kilpailutilanteesta ja ostajan maatalouden ulkopuolisesta varallisuudesta.

Jos maataloutta harjoitetaan ammattimaisesti, jolloin päätökset tehdään taloudellisilla perusteilla, peltomaan markkinahinnan tulisi seurata sen tuottoarvoa, niin kuin osittain on tapahtunutkin.Tuottoarvo on tilakohtainen määre, joka tulisi perustua pellon käyttöön ja siitä saatavaan tuottoon. Tämä ei kuitenkaan ole tilanne ainakaan Etelä- ja Länsi-Suomessa, jossa peltomaasta maksetaan edelleen kaikkein korkeimmat ylihinnat. Vuonna 2025 hurjinta maakunnallista ylihintaa peltomaasta, suhteessa sen tuottoarvoon, maksettiin Ahvenanmaalla, jossa viiden lisämaakaupan keskihinta oli lähes 13.000 €/ha. Korkein kunnallinen pellon hinta oli Varsinais-Suomen rannikolla Vehmaan kunnassa, jossa 4 lisämaakaupan keskihinta oli yli 15.000 €/ha. Samaan aikaan Kymenlaaksossa, jossa viljanviljelyn ja karjatalouden luonnonedellytykset ovat käytännössä yhtä hyvätkuin saaristossakin, oli pellon keskimääräinen hinta ainoastaan 6.701 €/ha.

Suhteutettuna maatalousyrittämisen kannattavuuteen on yllättävää, että peltojen arvo ei ole laskenut sen enempää kuin se nyt on tehnyt. Pellon viljelystä saatava tuottoarvo on laskenut riippumatta sen käytöstä. Vuoteen 2019 saakka, Covid 2019 -influenssan puhkeamiseen asti, maatalouden ongelmana olivat matalat tuottajahinnat, ja sen jälkeen Venäjän aloitettua hyökkäyssotansa, korkeat tuotantopanokset. Nyt tuottajahinnat ovat taas laskeneet vuoden 2019 tasolle, poikkeuksena maito, mutta tuotantokustannuksiin jäi pysyvästi 30 prosentin covid-lisä. Sama ongelma on kaikissa maatilojen kokoluokissa ja tuotantosuunnissa. Siksi maatilojen peltopinta-alan kasvattaminen ei tätä kannattavuusongelmaa korjaa.

Kiitos tilastoista Maatilan Pellervo/ Anne Penttilä ja Käytännön Maamies