Search
  • Jarmo Keskinen

Rahat on loppu

Maanviljelijöiden tilanne on kovasti herättänyt huolta vähän joka puolella. Joskus tulee mieleen, että onko mukana ripaus hurskastelua, kun jokainen puoluejohtaja ja julkkis niin kovasti on huolissaan viljelijästä. Viljelijän tilannehan on ollut huono jo pidempään, mutta aika harva on aiemmin asiasta murhetta kantanut. Kunnia sille, kenelle kunnia kuuluu: Petri Sarvamaa, Jari Leppä, Eerikki Viljanen, Markus Eerola ja kumppanit ovat sitkeästi pitäneet lippua näkyvillä jo silloinkin, kun se ei ollut muotia.

Vaikka viime kesän heikko satotaso ja rajusti nousseet tuotantokustannukset ovat osaltaan aiheuttaneet tämän poikkeuksellisen akuutin tilanteen, on maatilojen talous ollut huolestuttavalla tasolla jo kohta viisi vuotta. Ratkaisuja on haettu valtion melko näennäisistä tukipaketeista ja erilaisistaselvitysmiehistä, kuitenkaan onnistumatta perusasiassa, maatilojen taloustilanteen korjaamisessa.

Ydinkysymys on siinä, että Suomen maatalous toimii pohjoisempana, kuin mikään muu omavarainen valtio maailmassa. Luonto sopii täällä parhaiten metsätalouden harjoittamiseen. Usein verrataan Ruotsiin, mutta Ruotsinkin maatalous on pääosin Suomen eteläpuolella. Ainoa verrokki Euroopassa on Norja. Se voisikin olla esimerkki monellakin tapaa. Ääriolosuhteissa harjoitettava maataloustuotantoa on pakko tukea jollakin tapaa, jotta viljelijä on samalla viivalla ulkomaisten kollegoidensakanssa.

Pohjoiset olosuhteet laskevat satotasoa, jossa emme koskaan saa kiinni eteläisten maiden maataloutta, ne kun menevät kehityksessä edeltä karkuun. Myöskään tuotantokustannuksissa emme voi toimia pienemmillä kustannuksilla kuin muut. Ennemminkin kustannukset ovat ns. normaalinakin aikana poikkeuksellisen korkeat pohjoisen ilmaston seurauksena. Tehokkuuden hakemisessa on siinäkin rajansa.


Toimivin ratkaisu olisi, että maataloustuotteiden tilahintoja nostettaisiin niin paljon, mitä kannattava toimintaa vaatii. Siitä seuraisi elintarvikkeiden hinnan nousu ruokakaupoissa, jolloin kuluttaja maksaisi sen, mikä kuluttajalle kuuluu. Onko kukaan siihen valmis? Tuskin ainakaan poliittiset päättäjät, koska kalliimmasta ruoasta seuraisi äänestäjien suuttumus.Alihinnoiteltuun ruokaan on jo totuttu. Tuskin myöskään elintarviketeollisuus, kun ruokakauppojen kansainvälisesti muita maita korkeampi hintataso houkuttelisi ulkomaista kilpailua entistä enemmän tavarantoimittajin markkinoille. Ruoka ei voi maksaa Suomessa kaupassa merkittävästi enempää, kuin muualla Euroopassa.

Usein vaaditaan ruokakauppaa tinkimään ruokamyynnin katteistaan, jotta se pystyisi maksamaan tuotteista enemmän, mutta ei silti nostaisi ruoan vähittäismyyntihintaa. Tämä vaikuttaakin reilulta, koska vähittäistavarakaupan keskusliikkeettekevät varsin hyvää tulosta vuodesta toiseen samaan aikaan, kun viljelijät viruvat talouskurimuksessa. Vaan onnistuuko tuo järjestely oikeassa elämässä?


Kesko on pörssiyhtiö ja sen tehtävä on tehdä voittoa, joka jaetaan omistajille. Tuskin pörssiyhtiön omistajat tyytyvät tarkoituksella pienempään osinkoon viljelijöiden eduksi. Miksi osakkeenomistajat antaisivat omistaan rahaa viljelijöille? Markkinatalous ei toimi niin. Sama juttu Lidlin kohdalla. Saksalainen perheyhtiö on tullut Suomeen tekemään voittoa, niin kuin kaikilla perheyhtiöillä on tavoitteena. Myöskään S-ryhmän ja SOK:n suhtautuminen ei ole merkittävästi erilainen, vaikka osuuskunta onkin. SOK on kuluttajaosuuskunta, jonka tarkoitus on tuoda elintarvikkeet mahdollisemman matalalla hinnalla kuluttajien ostettavaksi, ja toki toimia voitollisesti siinä samalla. Tämähän jo nähtiin surullisessa halpuuttamiskampanjassa. Sen ideahan oli opettaa suomalaiset kuluttajat siihen, että ruokakaupassa on ainoastaan matalalla hinnalla väliä. Samalla heitettiin romukoppaan lähiruoan eettisyys ja kotimaisuus. Samoin täytyy tänä aikana ihmetellä, mitä kummaa suomalainen kuluttajaosuuskunta tekee Venäjällä? Pelkästään Pietarissa taitaa olla jo 17 Prismaa. Ei näytä ulospäin hyvältä.

Ainoa jäljelle jäävä ratkaisu on maataloustuen nostaminen, vaikka se on jo nyt Euroopan huipputasoa. Jos sitä ei voida poliittisista syistä kohdentaa suoraan viljelijöille, tulisi se kohdentaa elintarviketeollisuudelle. Silloin viljelijän saama tilahinta olisi tuotanto-olosuhteita vastaavasti reilu, ja silti ruoka olisi kaupassa edullista.

Kuulostaako tutulta? Meille senioreille kyllä. Tuohan oli se järjestelmä Kekkosen aikaan. Suurella vaivalla siitä päästiin eroon. Ei ehkä sittenkään.

422 views0 comments

Recent Posts

See All