Tyypillinen suomalainen maatila on keskikokoinen, noin sadan peltohehtaarin viljatila. Tilastoissa keskikoko on hieman tuota pienempi, mutta 100 hehtaarin kokoluokkaa voidaan pitää tyypillisenä. Mutta onko niillä mahdollista tehdä sukupolvenvaihdosta? Tilastojen mukaan tuettuja tilakauppoja niillä tehdään hälyttävän harvoin.
Virallisen tuettavan sukupolvenvaihdoksen tekeminen on viljatilalla haastavaa, koska valtion asettama yrittäjätulon taso, joka on kaikille tuotantosuunnille sama, on viljatiloille suhteellisen korkea. Karjatiloilla ne täyttyvät lähes aina. Jotta on mahdollista saada ns. a-aloittamisavustus (starttiraha), tulee maatilalle syntyä viimeistään 3 vuoden kuluttua tilakaupasta yrittäjätuloa vähintään 25.000 euroa vuodessa. Jos tyytyy matalampaan ns. b-aloittamisavustukseen riittää yrittäjätuloksi 15.000 €/v. Jotta asia ei ole liian yksinkertainen, yrittäjätulo ei ole sama asia kuin olisi maatilan verotettava tulo.
Yrittäjätulo lasketaan valtionhallinnon määrittämän laskentatavan mukaan. Periaatteessa sen voi itsekin laskea, mutta ilman kunnollista laskentaohjelmaa se on kohtuuttoman hankalaa. Käytännön kokemuksen perusteella 25.000 euron yrittäjätulo alkaa täyttyä viljatilalla vasta n. 100 hehtaarin kokoluokassa. Jos maatilalla viljellään erikoiskasveja, riittää pienempikin pinta-ala.
Yrittäjätulon kertymiseen vaikuttaa merkittävästi myös maatilan velkamäärä. Joten, mitä kalliimpi tilakauppa, sitä vaikeampi on jatkajan saada täysi aloittamisavustus, ja päinvastoin. Maatilan tuotannon kustannusrakenteella on luonnollisesti suuri merkitys, mitä pienemmillä menoilla pystyy toimimaan, sitä paremmalta laskelma näyttää. Viljatilalla peltojen vuokrat ovat yleensä hyvin vahvasti kustannusrakenteeseen ja -tasoon vaikuttavia ja siten heikentävät laskettua yritystuloa. Siksi 100 hehtaarin velaton,omistettuja peltoja viljelevä maatilayrittäjänalku saa yleensä myönteisen päätöksen a-aloittamisavustuksesta.
B-aloittamisavustuksen saadakseen riittää yleensä pienempi viljelyala, mutta muutoin edellytykset peltojen vuokrista ja velan määrästä ovat samat kuin edellä. Joskin välillä joutuu tyytymään pienempää aloittamisavustukseen, vaikka peltopinta-ala olisi huomattavasti suurempi, mutta velkaa on enemmän ja pelloista suuri osa on markkinahinnalla vuokrattua peltoa. Samoista syistä hyvinkin suuri viljatila saattaa jäädä ilman starttirahaa.
Iso haaste aloittamisavustuksen saamiselle keskikokoisella viljatilalla on vaatimus yritystulon syntymisestä pelkästään perusmaataloudesta. Siksi laskelmissa joudutaan ottamaan eroon metsätalouden tulot ja myös urakointitoiminnasta saatava lisätulo. Maatila voikin olla ns. tieltä katsottuna, ja yleisen näkemyksen mukaan erinomaisen hyvä viljatila, jolla on sata hehtaaria omaa peltoa kuivurin ympärillä, toinen sata hehtaaria metsää ja satatuhatta euroa vuotuista urakointituloa, mutta silti aloittamisavustus jää saamatta. Tämä epäoikeudenmukaisuus tulisi pystyä muuttamaan – terveisiä Arkadianmäelle.
Vastauksena otsikon kysymykseen, kyllä pystyy, vaikka viidakkoa onkin perattavana. Oleellista on tehdä sukupolvenvaihdos jatkajan kannalta järkevillä ehdoilla. Vanhempien ylivelkaisuutta ei koskaan pidä siirtää tilanpidonjatkajalle.
Aloittamisavustus on parhaimmillaan merkittävä etu aloittavalle maatilayrittäjälle. Parhaimmillaan aloittaja voi saada 80.000 euroa ns. ilmasta rahaa. Summa koostuu eri elementeistä: aloitustuki 40 000 € maksetaan suoraan aloittajan pankkitilille. Lisäksi toinen 40 000 € koostuu korkotukilainan korkotuesta (enintään 80 % kauppahinnasta ja max. 250.000 euroa, jossa 3 % korkotuki) ja maatilakaupan varainsiirtoverovapaudesta.
Kannattaa aina käyttää kokenutta ammattilaista tilakaupan suunnitteluun ja laskelmien laatimiseen. He tietävät kokemuksesta, mikä onnistuu ja mikä ei.