Rukiin viljely oli varsin hyvin kannattavaa toimintaa pitkälle 2010-luvulle asti. Tyypillisesti meilläkin jäi viljelijän saamaksi tilahinnaksi yli 200 €/tn rahtikustannusten huomioimisen jälkeen. Satotaso oli populaatio-Reetalla n. 4.000 kg/ha, jolloin rukiin viljelyn antama viljanmyyntitulo oli 800 €/ha. Hybridi-lajikkeiden antama satotaso oli tyypillisesti n. 1.000 kg/ha korkeampi, ja myyntitulo vastaavasti parempi. Kun peltoalatukia maksettiin tuolloin n. 550 €/ha, saattoi viljatilan talouden suunnitella rukiin osalta n. 1.400 €/ha kokonaistulolle.
Suhteellisen hyvästä kannattavuudesta huolimatta rukiin viljely ei ollut kymmenen vuotta sitten erityisen laajamittaista, eikä kotimainen tuotanto riittänyt kattamaan myllyrukiin tarvetta. Meille harvemmille rukiin viljelijöille se oli kuitenkin varsin hyvin kannattava vaihtoehto jatkuvalle kevätvehnän ja mallasohran vuorottelulle.
Rukiin viljelyn lisäämiseksi perustettiin tuolloin oma projekti, jossa alullepanijoina toimivat myllyteollisuuden edustajat. Mukaan houkuteltiin myös viljelijöiden järjestöjä ja eturivin rukiinviljelijöitä. Lähtökohtana oli lisätä kotimaisen rukin saatavuutta viljelyä laajentamalla, ja samalla säilyttää rukiin viljelyn suhteellisen hyvä kannattavuus viljelijälle, pitämällä hintataso entisellään. Erinomainen idea siis, jossa kaikki voittaisivat.
60 vuoden elämänkokemuksella on tiedossa, että jos jokin asia vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, ei se yleensä olekaan totta. Niin tässäkin tapauksessa.
Kun aktiivisella markkinoinnilla ja kannustamisella saatiin rukiin viljelyä laajennettua ja kotimaisen raaka-aineen saatavuus turvattua, lähti rukiin hinta laskemaan. Eipä siinä mitään, niin markkinatalous toimii - kun hyödykettä on riittävästi markkinoilla, hyödykkeen hinta laskee. Helmikuussa 2021 on hyvälaatuisen myllyrukiin tilahinta parhaimmillaan 140 €/tn.
Tässä palapelissä voittavat lähes kaikki. Kuluttajat saavat ruokapöytään joutsenlipullista ruisleipää, kuljetusyrittäjät enemmän kuljetettavia tonneja, ja myllyteollisuus laadukasta kotimaista raaka-ainetta, ja sen seurauksena yritystoiminnalleen paremman tuloksen. Pelin ainoa mustapekka jäi rukiinviljelijän käteen. Kun rukiista maksetaan ainoastaan 140 €/tn, ei sillä hintatasolla pysty kukaan viljelemään kannattavasti. Kannattavan rukiinviljelyn edellyttämä tilahinta tulisi olla n. 200 €/tn, ja minimihinta, jolla vielä pystytään kattamaan kustannukset, on n. 150-160 €/tn.
Ratkaisuksi heikon tuottajahinnan kompensoimiseksi on tarjottu uusia sadokkaampia lajikkeita. Jos hybridiruis antaa satoa 8.000 kg/ha, on maksettava 140 €:n hintataso kohtuullinen. Niinhän se olisi. Meidän maatilallamme on viljelty ruista kohta 20 vuotta. Välillä populaatiolajikkeita, välillä hybridilajikkeita, ja usein molempia yhtä aikaa. Tuon aikajakson keskisadot ovat olleet populaatiolajikkeilla n. 4.000 kg/ha, ja hybridilajikkeilla n. 5.000 kg/ha. Satotaso on laskettu jakamalla myyty vilja kulloinkin viljeltyjen peruslohkojen pinta-alalla. Uusilla hybridilajikkeilla on saatu siten n. tonnin sadonlisä. Kun huomioidaan hybridilajikkeiden selvästi korkeampi siemenviljan hinta, ei niiden antama taloudellinen hyöty ole merkittävä. Ainakaan niillä ei voi puolustella musertavan matalaa rukiin tuottajahintaa.