Antaessaan rahoitusta pankki edellyttää saavansa lainasta korkotuloa. Korkotulo onkin pankille se varsinainen väline tuloksen tekemiseen, ei niinkään lainapääoman takaisin saaminen. Periaatteessa pankin paras asiakas on sellainen, jolla on paljon lainapääoma ja maksaa sille korkeaa korkoa, mutta ei juurikaan lyhennä lainaansa. Käytäntö on kuitenkin toinen.
Lainan takaisinmaksuajan tulisi vastata lainan avulla tehdyn investoinnin hyödyntämisaikaa. Kuitenkin niin, että laina tulisi maksaa takaisin selvästi ennen kuin investointi on hyödynnetty loppuun. Jos maatalouslainan hyödyntämisaika ja takaisinmaksuaika ovat yhtä pitkät, ei investoinnista ehditä saada varsinaista nettohyötyä lainkaan.
Uuden navetan hyödyntämisaika lienee olla noin 20 vuotta. Sen jälkeen navettaan joudutaan tekemään laajempi peruskorjaus. Jo sitä ennen on tehty pienempiä ylläpitokorjauksia ja kaluston uusimista. Siksi onkin perusteltua, että rahoittajapankki edellyttää navettalainan maksettavaksi takaisin tyypillisesti 12 vuoden aikana. Usein tehdään investoinnin taloussuunnittelussa laskelmat myös 10 vuoden takaisinmaksuajalle, sekä riskilaskelmat 15 vuoden takaisinmaksulle. Usein rahoittajapankki myöntää lainat 12 vuoden takaisinmaksuajalla, mutta talouslaskelmat pitää pysyä kuivilla myös 10 vuoden laina-ajalla. Navettainvestointiin myönnetyn korkotukilainan takaisinmaksuaika on usein 12 vuotta.
Vastaavasti koneluottojen takaisinmaksuaika on tyypillisesti enintään 6 vuotta. Vaikka uuden traktorin, tai auton todennäköinen taloudellinen käyttöaika on yli 20 vuotta, saattavat ne aktiivisessa urakointikäytössä olla loppuun ajettuja jo 10 vuoden aikana. Siksi niidenkin rahoituksen perusteltu takaisinmaksuaika on 6 vuotta.
Sukupolvenvaihdosten rahoituksen takaisinmaksuaika on tyypillisesti 10-15 vuotta. Joskin spv-korkotukilainan korkotuen kesto on vain viisi vuotta. Rahoituksen lyhennysaika on näissäkin tapauksissa jokseenkin puolet investoinnin (sukupolvenvaihdosväli) kestosta, mikä on useimmiten 25-30vuotta. Olisi toivottavaa, että tilakaupat tehtäisiin mahdollisimman matalilla kauppahinnoilla, koska silloin lainat saataisiin maksettua pois nopeammin ja tilanpidonjatkaja pääsisi nopeasti kehittämään maatilaansa.
Poikkeuksena perussääntöön on kuitenkin maanostolaina. Ostetun maa-alueen hyödyntämisaika kun on perhemaatilalla periaatteessa ikuinen. Em. perusteella lisämaalainan takaisinmaksuajan pitäisi olla puolet ikuisesta, mikä on aika paljon sekin. Silti hyvin harvoin rahoittajapankki myöntää lisämaalainaankaan yli 20 vuoden maksuaikaa. Perustellusti voisi ajatella, että lisämaalainaa ei lyhennettäisi lainkaan, vaan maksettaisiin siitä ainoastaan pankille lainan korko. Kaikkihan siinä voittaisivat, rahoittaja saisi pitkäaikaisen korkotulon ja maanviljelijä mahdollisuuden useiden lisämaakauppojen tekemiseen. Sama logiikkahan on ns. ruotsalaisissa asuntolainoissa, joissa teoreettinen takaisinmaksuaika on 50 vuotta, ja lainan lyhentäminen hoituu asuntojen hinnan nousun ja/tai inflaation myötä.
Maanostolainoja pitää kuitenkin maksaa takaisin samasta syystä kuin valtionkin pitää (olisi pitänyt) lyhentää omia lainojaan. Jos lainamäärä aina vaan kasvaa otettaessa uutta lainaa vanhojen päälle, nousee lainojen kokonaiskorko rasittamaan maatilan taloutta lopulta niin korkeaksi, että uutta lainaa ei enää saa mistään. Silloin saattaa uusi tosi hyvä investointi jäädä tekemättä. Lisäksi maatilan taloudessa pienempikin korkoprosentin nousu alkaa helposti ahdistaa, jos lainoja on otettu päällekkäin ylipitkillä takaisinmaksuajoilla. Siihenkin pitää varautua, että pellon hinta ei enää jatkossa nouse, jolloin arvon nousu ei anna ”ylimääräistä lyhennystä” maanostolainoihin.
P.S. Äitienpäivän terveiset kaikille äideille!