Rytmiorkesteri Popeda toteaa laulussaan, että ”pitkä kuuma kesä mullisti mun maailmain”. Tänä kesänä se taitaa pitää paikkansa turhan monen maanviljelijän kohdalla.
Etelä-Suomen savimailla säilörehun 1. sato tuntuu olevan jokseenkin 50-70 % normaalista sadosta. Ja jos säätiedotukset pitävät paikkansa, jatkuu helteinen sateeton kausi vielä ainakin kaksi viikkoa heinäkuun alkuun saakka. Se ei tee hyvää korjatuille nurmille. Pahimmillaan myös 2. sato jää heikoksi, kun korjatun nurmen sänki kulottuu sateita odotellessa.
Myös viljapelloilla tilanne alkaa olla viikolla 24 huolestuttava. Vapun jälkeen ei ole tullut merkittäviä sateita, ja sitä ennenkin kevät tuli auringonpaisteella, jolloin lumen kosteus haihtui ilmaan. Kevätviljojen kylvöt alkoivat huhtikuun lopulla ja viimeiset tulevat tekoon kesäkuun toisella viikolla. Kokonaisuutena viljat ovat orastuneet suhteellisen tasaisesti, varsinkin kevään ensimmäiset kylvöt joille riitti vielä vähäistä kevätkosteutta. Toukokuun lopulta lähtien savimaiden viljojen kasvu on kuitenkin pysähtynyt. Kasvustot jurovat kuivuuden ja kylmien öiden vaikutuksesta. Kohta alkavat lykätä kituliasta kortta, jolloin myös tähkän jyvien lukumäärä määräytyy.
Joillekin maatiloille tämä on kolmas, toisille jopa neljäs poikkeuksellisen kuiva kasvukauden alkupuoli. Onhan toki tiedossa, että Uudenmaan rannikkoalueella alkukesät ovat olleet aina kuivia, mutta viime vuosina tilanne on ollut sama koko eteläisessä Suomessa. Itsekin olen niitä normaaleja kesiä hartaasti toivonut, mutta valitettavasti tämä helteinen kuivuus alkaa olla se normaali kesä. Vanha koirakin joutuu opettelemaan uusia temppuja.
Kaupallisissa tiedotteissa useinkin kerrotaan, että se on vaan viljelijän ammattitaidosta kiinni, jos kuivuus kiusaa viljelyä. Mutta ei se ole. Jos vesi on minimitekijä, ei sitä viljelymenetelmillä pysty kokonaan poistamaan, toki vaikuttamaan pystyy. Kuivassa kesässä ratkaisevin muuttuja on tuuri, siis peltojen maalaji. Poudanarat savimaat ovat herkimpiä kuivuudelle. Valitettavasti niitä on täälläpäin pääosa pelloista. Sen sijaan multamaat, hikevät hienohietamaat ja kaikki ermkivennäismaat ovat toistaiseksi kestäneet kuivuuden vaikutukset hyvin ja kasvustot näyttävät normaaleilta. Valitettavasti niistäkin vesi loppuu ennen pitkää, jos heinäkuulle saakka mennään helteillä. Joka tapauksessa luvatut helteet saavat hyvätkin kasvustot kehittymään pikakelauksella, jolloin niiden sato on yleensä hellekesien jälkeen pettymys.
Taloudellisesti kuiva kesä on aina haasteellinen. Kevätviljojen keskisato savimailla jää useinkin 2 tonnin luokkaan, jopa sen alle. Ja kun aina keväällä uskotaan hyvän vuoden toteutumiseen, on peltoihin laitettu kaikki mitä hyvä sato edellyttää. Jotta ns. normaalit viljelykustannukset saadaan katettua tuolla satotasolla, ja kohtuullinen korvaus viljelijälle, tulisi viljojen tuottajahinnan olla yli 300 euroa tonnilta. Joku fiksu on sillä hinnalla tulevan sadon kiinnittänytkin.
Jos tästä kuivuudesta jotakin voi oppia, niin se on syyskylvöisten kasvien viljely. Ne selviävät kuivasta kesästä muita paremmin. Nytkin ruiskasvustot pärjäävät edelleen oikein hyvin, samoin ne syysvehnät, jotka talvesta pääsivät yli hengissä. Ja kyllä hiiliviljely on hyväksi peltojen kuivuudenkestävyydelle. Siis se hyvä yleinen viljelytapa, että viljelymenetelmillä lisätään peltojen multavuutta. Samalla pellon herkkyys kuorettumiselle, jos niitä sateita tulisi, laskee.
P.S. Maatilanrahat-blogi jää kesätauolle. Kiitos kaikille teille, jotka olette jaksaneet juttujani lukea. Palataan asiaan puintikauden lähestyessä elokuulla. Hyvää sopivan lämmintä ja sateista kesää!