Kauppahintatilastojen perusteella peltomaan hinta on pysynyt käytännössä samalla tasolla jo kymmenen vuoden ajan. Periaatteessa pellon reaalihinta olisi tuolloin laskenut, koska inflaatio olisi nakertanut pellon markkina-arvosta joka vuosi osansa. Näin ei ole kuitenkaan käynyt, koska inflaatio ehti olla monen vuoden ajan lähes nollassa.
Uudellamaalla tehtyjen vieraiden välisten peltomaakauppojen mediaanihinta oli jo vuonna 2012 keskimäärin 9.722 €/ha, ja viime vuonna mediaanihinta oli 9.574 €/ha. Siinä välillä keskihintojen vuotuinen vaihtelu on ollut ainoastaan +/- 3 %-yksikön luokkaa.
Vastaavasti Varsinais-Suomessa peltokauppojen mediaanihinta oli kymmenen vuotta sitten 12.063 €/ha, ja viime vuonna tasan 12.000 €/ha. Vuotuinen vaihtelu on ollut Varsinais-Suomessa vieläkin vähäisempää, kuin Uudellamaalla. Kanta-Hämeessä vuoden 2012 kaupat tehtiin 9.415 €/ha hinnalla ja viime vuonna 9.600 €/ha. Pirkanmaalla vastaavat luvut olivat toteutuneissa kaupoissa mediaanihintana 7.330 €/ha ja vuonna 2022 keskimäärin 9.264 €/ha. Hinnan nousu on ollut siellä selvästi suurempaa, joskin vuoden 2016 jälkeen sielläkin on pellon hinta pysynyt nykyisellä tasollaan.
Etelä-Pohjanmaalla pellon mediaanihinta oli vuonna 2012 keskimäärin 9.698 €/ha, ja viime vuonna tasan 10.000 €/ha.
Mielenkiintoista pellon hinnassa on se, että isossa kuvassa maakuntakohtainen mediaanihinta ei vaikuta seuraavan pellon tuottoarvoa. Pellon luonnonolosuhteet ovat Kymenlaaksossa ihan yhtä hyvät, kuin Varsinais-Suomessakin, mutta pellon hinta on Lounais-Suomessa 71 % korkeampi, kuin on Kymenlaaksossa. Toki Kymenlaaksossa on osin pienempiä peltolohkoja, mutta kyllä niitä löytyy Varsinais-Suomestakin.
Myöskään karjatalouden antamalla paremmalla pellon tuottoarvolla ei voi kaikkea maantieteellistä hintavaihtelua selittää, koska yhdellä Suomen tehokkaimmalla karjatalousalueella Pohjois-Savossa pellon mediaanihinta oli viime vuonna ainoastaan 4.986 €/ha. Sielläkään pellon hinta ei ole muuttunut kuluneen kymmenen vuoden aikana. Joskinpeltolohkojen pienempi pinta-ala ja maantieteellinen hajanaisuus Itä-Suomessa nostavat viljelyn kustannuksia ja siten laskevat sen tuottoarvoa.
Pellon hinnan vakiintunut hintataso on monessakin mielessä positiivinen asia, koska se helpottaa maatilan kehittämisen pitkänaikavälin suunnittelua, ja tuo vakautta maatilojen vakuusarvoihin, sekä edelleen vakauttaa lainojen korkotason muutoksia. Sen sijaan peltomaan hinnan vakiintunut hintataso on riski ainakin peltorahastoille, koska niiden antama tuotto-odotus sijoittajilleen perustuu suurelta osin pellon käyvän arvon nousuun, mikä realisoidaan myymällä pelto markkinahinnalla sijoituskauden päätteeksi. Jos myyntihinta on sama kuin oli ostohinta, ei sijoittajille jaettavaa voittoa siltä osin synny. Toki rahaston kautta peltomaata ostaneelle viljelijälle sama asia saattaa olla vain myönteinen muuttuja, jos hän on lunastamassa ko. peltoalueen itselleen.
Peltomaan hinnan tilastollinen harha liittyy siihen tosiasiaan, että vaikka peltojen lisämaakauppojen mediaanihinnat ovat pysyneet samalla tasollaan kymmenen vuotta, on peltokauppojen kesken syntynyt merkittävää vaihtelua, segregaatiota. Aiemmin pellon hinta oli jokseenkin vakio tietyllä paikkakunnalla. Oli pelto sitten parempaa, tai heikompaa, maksettiin siitä jokseenkin sama hinta, koska kysyntä oli niin kovaa. Viime vuosina tähän on tullut muutos. Parhaista pelloista (suuret kuviot, kivennäismaa, ison tien varressa) maksetaan edelleen vuosi vuodelta korkeampaa hintaa, mutta samaan aikaan heikkolaatuisten peltojen (pienet lohkot, turvemaa, huonot kulkuyhteydet) hinnat ovat laskeneet, pahimmillaan tarjouksia ei tahdo tulla niistä juuri lainkaan edes eteläisimmässä Suomessa. Muuttuneesta tilanteesta huolimatta tilastoissa mediaanihinnat ovat pysyneet entisellään. Pienemmässä tilakohtaisessa mittakaavassa pellon tuottoarvo on alkanut näkyä entistä enemmän.
Ainakin yli-innokkaalle lisämaiden ostajalle tilanteeseen liittyy riski, että tuli maksettua ylihintaa heikoimmista pelloista. Niistä paremmista pelloista joutuu maksamaan ylihintaa joka tapauksessa.
Lähteenä on käytetty Maanmittauslaitoksen kauppahintatilastoja, KM:n taulukoita ja omaa työkokemusta lisämaakauppojen suunnittelusta.