Erilaisten metsärahastojen ja metsään liittyvien varainhoitajien viestejä lukiessa välittyy vaikutelma, että metsän omistaminen olisi muuttunut jotenkin hankalaksi ja ongelmalliseksi. Jos sinulle on niin huonosti käynyt, että olet saanut metsää itsellesi, me autamme sinua pääsemään siitä eroon, myykää meille. Todellisuudessa metsän omistaminen on edelleenkin hieno juttu, ja kannattaa olla iloinen, jos metsänomistajaksi on päätynyt, vaikka perimiseen aina suruakin liittyy.
Ensinnäkin metsän omistaminen on taloudellisesti kannattavaa. Se antaa keskimäärin Suomessa noin 3 prosentin tuoton sijoitetulle pääomalle. Etelä-Suomessa tuotto on tuota korkeampi, ja Pohjois-Suomessa matalampi. Samoin voi saada lisää tuottoa metsälle, jos on mahdollista käyttää omaa työtään ja osaamistaan metsäomaisuuden hoitamiseen. Ja toki metsälöitä on hyvin erilaisia, jolloin tuottokin vaihtelee.
Nykyinen puuston kehitysluokka vaikuttaa voimakkaasti siihen, kuinka paljon tuloja lähivuosina metsästään on saamassa. Jos on saanut haltuunsa kannokkoa, jonka uudistaminenkin on hoitamatta, joutuu ensimmäistä tiliä odottamaan 30 vuotta, eikä sekään välttämättä vielä kata uudistamiskustannuksia. Mutta jos metsä on uudistamisvaiheessa, on bruttometsätiliä tulossa parhaimmillaan 35.000 € hehtaarilta. Siitä pitää ottaa pois verot ja muut kulut, joten tilille siitä ei jää lopulta, kuin noin puolet tuosta summasta. Noiden kahden tilanteen väliltä ovat kaikki harvennushakkuut tuloineen.
Jos metsän omistaminen ei kiinnosta henkilökohtaisesti, eikä siihen ole käyttää aikaa, ei silti kannata heti soittaa metsärahastolle, vaan pitää omastaan kiinni. Metsälön kun voi antaa hoidettavaksi ulkopuoliselle toimijalle kirjallisen sopimuksen pohjalta. Hoitotyöstä ovat kiinnostuneet niin yksityiset metsuriyrittäjät, metsäfirmat, kuin metsänhoitoyhdistyksetkin. Tekijöitä varmasti löytyy. Tällöin metsiä hoidetaan niin kuin metsänomistaja itse haluaa tehtävän, vaikkapa talous maksimoiden, tai vaihtoehtoisesti luontoarvoja painottaen. Omasta metsästään voi näin tehdä henkilökohtaisen epävirallisen luonnonsuojelualueen. Jos vielä antaa metsäveroasiat hoidettavaksi tilitoimistolle, on metsän omistaminen todella helppoa ja vähätöistä.
Yksi hyvä vaihtoehto henkilökohtaiselle metsänomistukselle on lähteä mukaan yhteismetsään. Se on eräänlainen osuuskunnan kaltainen omistusmuoto, jossa oma metsä lahjoitetaan yhteismetsälle, ja vastalahjana saadaan kyseisin yhteismetsän omistusosuus murtolukuna. Peritty metsä ei toki ole silloin enää omassa omistuksessa, vaan sitä vastaava osuus yhteisestä metsästä. Olet silloin edelleen metsänomistaja, mutta yhteismetsän kautta. Valittu yhteismetsä ei tarvitse rajoittua omaan metsään, mutta toki olisi mukavaa, jos sen muutkin metsät olisivat kohtuullisen matkan päässä. Yhteismetsän voi valita myös omien arvojen mukaisesti. Parhaimmillaan yhteismetsä voi koostua pelkästään sukulaisten yhteisistä metsämaista, jolle annetaan nimikin isovanhempien mukaan, ”Metsä-Matin yhteismetsä”.
Metsän omistamiseen liittyy myös immateriaalisia arvoja, joita ei voi rahalla mitata. Metsässä liikkuminen jo sinällään sisältää tutkitusti terveydellisiä etuja. Jokamiehenoikeudella sen voi tehdä kenen metsässä vaan, mutta kyllä omassa, tai suvun metsässä kävelyyn liittyy aina oma tunnelmansa. Jo isovanhemmat ovat tässä tallustelleet ja katselleet samoja puita taimina. Metsästä voikin vaikkapa valita ”lemmikkipuita”, joiden kohdalla on syöty eväitä, jonka on itse istuttanut, tai mistä kohtaa otettiin vaarin kanssa joulukuusi.
Rahassa laskemattomaksi metsän arvoksi katson myös metsästysoikeuden, mikä on lakisääteisesti ainoastaan maanomistajan oikeus. Toki hän voi sen vuokrata eteenpäin vaikkapa metsästysseuralle. Suosittelen samalla liittymään metsästysseuran jäseneksi, jolloin voi myös vaikuttaa seuran toimintaan. Samoin on oma arvonsa sillä, että moottoriajoneuvolla saa liikkua maastossa ainoastaan omalla maallaan, tai vasta luvan saatuaan naapurin mailla. Ilman metsänomistusta jäävät mönkkärin, tai moottorikelkan hankkimisen hyödyt pieniksi.
Jos olet niin onnekas, että olet saanut metsää perintönä tai lahjana, kannattaa siitä pitää kiinni. En tunne ketään, joka olisi metsänomistustaan katunut, mutta monikin on harmitellut siitä luopumista.