Vuoden 2023 peltoalatuista maksetaan tänä vuonna karkeasti laskettuna 2/3-osaa ja ensi vuoden puolella loput. Kokonaissumma on kuitenkin jokseenkin sama kuin ennenkin. Näinhän se on ollut viimeiset 20 vuotta, tukikausien vaihtuessa uutisoidaan isoista muutoksista, mutta lopputulos on jokseenkin sama aina uudestaan. Vaikka peltoalatukien maksuaikataulut sekoittavat maatilojen maksuvalmiustilannetta, on vuoden päättyessä sopiva aika taas tarkastella muutakin taloutta kuin vain maatilataloutta.
Ydinkysymys kuuluu, pitääkö maatilan antamasta tuotosta siirtää yksityistalouden puolelle muutakin kuin vaan yksityistalouden käyttömenot. Kovasti suosittelen, että kyllä pitää. Viimeistään seuraavaa sukupolvenvaihdosta suunnitellessa kertyneistä säästöistä saadaan merkittävää hyötyä. Vuosien aikana syntynyt säästö voi toki olla pankkitilillä olevaa rahaa, mutta ennen kaikkea yksityistä sijoituspääomaa. Siitä saadaan sitä kuuluisaa korkoa korolle-efektiä, mikä on jokaisen kansankapitalistin kaveri.
Aiemmin olen suositellut, että maatilan vuotuisesta liikevaihdosta tulisi 1 % siirtää sivuun yksityissijoitukseksi vuoden lopussa. Se on se maatilan prosenttiliike. Karjatiloilla riittänee vähän vähempikin, prosentti kate ykkösestä voisi olla paikallaan. Oleellista on, että otetaan prosenttia jostakin, silloin pysytään kohtuudessa. Näin, vaikka tuet tulevat koska tulevat ja MTK:n kyselyn mukaan n. 10 % maatiloista joutuu siirtämään lainojaan tukimuutosten vuoksi. Vastapainona on vuoden 2022 varsin hyvät tulokset useimmilla maatiloilla ja vielä vuoden 2023 tulokset, jotka nekin vaikuttavat välitilinpäätösten perusteella suhteellisen hyviltä. En sinällään epäile em. kyselyn tulosta, mutta yleisimmin todettuna en oikein luota noiden kyselytutkimusten tuloksiin. Niihin useinkin vastataan joko ärtyneenä, suutuspäissään tai muutoin ns. kieli poskessa.
Vanhan sijoitusohjeen mukaan, kun kaduilla on verta, silloin pitää sijoittaa. Nyt on se aika.
Asuntojen hinnat ovat laskeneet rajusti kuluneen reilun vuoden aikana. Sijoitusasuntoa etsittäessä ei voi kuitenkaan tuijottaa vain hinnan laskuun. Pitää huomioida myös tulopuoli. Asuntojen hintojen mukana, kun ovat laskeneet myös asuntojen vuokrat. Osassa Suomea saattaa olla vaikeaa ylipäätänsä löytää vuokralaisia. Niin kuin kaikessa sijoittamisessa, sijoitettavan pääoman määrä ja siitä saatava tuotto on se keskeisin tekijä. Asuntosijoittamisessa pitää myös olla olemassa edellytykset asuntolainan saamiselle. Maanviljelijä on tässä etulyöntiasemassa, koska vakuudet ovat yleensä riittävät.
Myös pankkitili on tällä hetkellä kohtuullinen sijoituskohde. Korkoa luvataan lähelle neljää prosenttia ja tulopuoli on varma eikä sijoitukseen liity lainkaan riskiä, kunhan pysytään valtion takuusumman alapuolella. Myös korkoa korolle -efekti toimii sijoitustililläkin, kun muistaa aina lisätä saadun koron tilin pääomaan. Tämä usein unohtuu, kun pankkitalletuksia dissataan.
Jos on valmis ottamaan edes vähän riskiä, saa rahalleen varsin suuren korkotuottoa vastaavan tulon pörssiyhtiöiden osinkoina. Vaikka osinko on omistajille jaettava siivu yhtiön tekemästä tuloksesta, voi sitä hyvin verrata korkotuloon. Tämäkin monesti unohtuu, kun pörssiin sijoittamista ajatellaan vain spekulatiivisena pörssikurssien kehittymisen antamana tuottona. Esimerkkinä alustavien tietojen mukaan Nordea maksaa osinkoa 7,8 % ja Outokumpu 9,0 %. Saadulla osingolla kun ostaa lisää saman yhtiön osakkeita syntyy noilla koroilla melkoinen tuottovipu.
Maanviljelijän näkökulmasta metsäfirmat ovat tuttu sijoituskohde, niissä kun toimiala on ennestään tuttu. Nyt lienee olla oiva aika sijoittaa niihin, koska yleisen metsä- ja rakennusalan taantuman vuoksi metsäfirmojen kurssit ovat laskeneet hurjasti. Vuodessa Stora Enson kehitys on ollut -23 %, Metsä Boardin -17 % ja UPM:n -9 %. Ja niin kuin tiedämme, mikä menee alas, nousee se sieltä taas ylös. Jos metsäskeneen sijoittamisessa vaihtoehtona on metsämaan ostaminen, voin lyödä kuukausieläkkeeni vetoa, että metsäalan pörssifirma vie voiton seuraavan viiden vuoden tarkastelujakson aikana.