Pari vuotta sitten kirjoitin maanviljelijän %-liikkeestä. Siinähän on ideana ottaa joka vuosi sivuun yksi prosentti maatilan liikevaihdosta ja sijoittaa se johonkin maatalouden ulkopuoliseen kohteeseen.
Näin saadaan syntymään säästöpääomaa korkoa korolle -vipuvarrella, jolloin 30 vuoden viljelijäuran jälkeen on eläkerahasto ansaittuna. Se puolestaan helpottaa sukupolvenvaihdoksen toteuttamista.
Useana vuonna tuon prosentin säästäminen on ollut haastavaa, kun maatilan antama tuotto on ollut heikonlainen. 100 hehtaarin viljatilalla se olisi ollut 1.000 euroa ja 65 lehmän maitotilalla 3.000 euroa vuosittain sivuun laitettavaksi. Useimmat siihen ovat päässeet, kunhan asiaan on varautunut vuoden mittaan hyvissä ajoin. Vaikkapa laittamalla sivuun joka maitotilistä 300 euroa, tai viljatilalla suhteellinen osuus (2,3 %) kaikista peltoalatukien maksuista.
Nyt helmikuussa 2023 joillekin maatiloille on harvinainen mahdollisuus laittaa sivuun vähän enemmänkin ja poikkeuksellisen suuri summa maatilan tuotosta, ja näin mahdollistaa parempi yksityissijoitus tulevien vuosien turvaksi. Vaikka vuosi on ollut haastava ja riskipitoinen, saattoi se olla myös yksittäiselle maatilalle historiallisen hyvä. Maidon hinta ehti nousta vuoden loppua kohden reilusti yli 50 centin ja viljanhinta oli keväällä yli 400 euroa tonnilta. Joka onnistui ennakoimaan viljanhinnan kehittymisen ja kiinnittää hinta tuolle tasolle, tekee todennäköisesti varsin hyvän tuloksen tuotantokustannuksista riippumatta. Ja ne harvat, jotka myivät tuolla hinnalla ja samalla viljelivät edellisenä vuonna ostetuilla edullisilla lannoitteilla, keräsivät poikkeuksellisen nettotulon vuodelta 2022. Haasteena on enää saada verotus kohtuulliseksi ja tasoittaa vuosien välisiä eroja.
Toivottavasti ei kukaan intoutunut ylettömiin koneostoihin, vaikka rahaa tilillä olisi ollutkin. Tyypillisesti 10-15 % liikevaihdosta on suositeltava koneinvestointien taso niin vilja-, kuin maitotiloillakin. Joskus saattaa olla parempi maksaa vähän enemmän veroja, ja vaikkapa mahdollistaa siten ylimääräinen lainojen lyhennys. Se on erityisen tarpeellista silloin, jos menneinä vuosina on tullut haettua lainoille lyhennysvapaata. Jos lyhennysvapaita on saatu, mutta silti tehty tuloverotukseen täysimääräiset poistot, on se ikään kuin säästöjen käyttöä etukäteen. Joskus laulujen lunnaat on maksettava takaisin.
Syksyllä tätä jo epäiltiinkin, mutta kyllä vuonna 2022 maatiloilla oltiin todellakin kahden kerroksen väkeä. Joillakin tehdään historiallisen hyvä tulos, mutta samaan aikaan naapuri saattaa olla pahoissa taloudellisissa vaikeuksissa. Tässä asiassa keskiarvo ei lohduta ketään. Kaikkein suurimmat tilakohtaiset erot ovat viljatiloilla, kun viljan ja lannoitteiden hinnassa on ollut suuria eroja. Maitotiloilla suurimmat erot johtuvat rehuomavaraisuudesta ja sen seurauksena ostorehukustannuksesta.
Helmikuussa 2023 on erittäin vaikea arvioida tulevaisuutta. Vuoden 2023 budjettia tehtäessä ei voida tietää syksyn tilannetta maidon hinnan osalta, tai ostorehujen kustannusta. Tiedetäänkö edes parin kuukauden päähän ensi kevääseen? Viljan hinta on laskenut tasaisesti, mutta entä jos Venäjä aloittaa seuraavan massiivisen hyökkäysvaiheen Ukrainassa ennen kevättä? Jos mahdollisesti laajentuneen sodan vaikutuksesta viljan rahtisopimus Ukrainan viljalle loppuu, saattaa se nostaa viljan maailmanmarkkinahinnan taas uusille lukemille.