Search
  • Jarmo Keskinen

NATO on talouskysymys

Presidentti ja Nobel-rauhanpalkinnon saaja Martti Ahtisaari on aina ollut avoimesti Suomen Nato-jäsenyyden kannattaja. Hän on perustellut myönteistä kantaansa sillä, että kuuluminen Natoon on nimenomaan talouskysymys. Niin tämän itsekin näen. Suomi potee jatkuvaa kroonista pulaa ulkomaisista investoinneista. Investoinnit ja niiden mukana tulevat pääomat toisivat uusia työpaikkoja ja kiinteistöverotuottoa kunnille.

Tuskastuttavan hitaasti ulkomaiset globaalisti toimivat yritykset Suomeen sijoittavat toimintojaan. Lähes aina tehtaiden, keskusvarastojen, tai datakeskusten sijoituspaikka on Ruotsi, tai muut Pohjoismaat. Suomeen saadaan vaan joku pienempi yksittäinen hanke. Tärkein syy tähän on Suomeen liittyvä maariski, ääneen lausuttuna Venäjä-riski.


Jos Pohjois-Eurooppaan rakennetaan aluetta palveleva akkutehdas, tai datakeskus ovat kaikki Pohjoismaat samalla viivalla olosuhteiden puolesta, viileä ilmasto, edullinen energia ja toimiva yhteiskunta. Mutta miksi ottaa riski ja rakentaa Suomeen Venäjän naapuriin, kun voi rakentaa Ruotsiin kauemmas Venäjästä. Jollakin tapaa Suomen pitää pysytä karistamaan Venäjä-riski yltään sijoituskohteena. Toimiva ratkaisu olisi Nato-jäsenyys, minkä jälkeen Suomeen voisi investoida turvallisin mielin.


Lisäksi asiat eivät ole niin kuin ne ovat, vaan ne ovat niin kuin ne näyttävät olevan. Vaikka uskoisikin, että Suomeen investoitaessa ei ole Venäjä-riskiä, Suomella ainakin näyttää olevan. Jokseenkin kaikki eurooppalaiset valtiot ovat Naton jäseniä. EU-maat ovat Naton jäseniä ja Naton jäsenet kuuluvat pääsääntöisesti Euroopan Unioniin. Siitä muodostuu läntinen arvoyhteisö. Siksi Euroopassa ei innostuta Suomenkin ajamasta EU:n armeijasta ja turvatakuista, koska eurooppalaiset valtiot kokevat heillä sen jo olevan Naton jäseninä. Se on ikään kuin eurooppalaisen turvallisuuden yleisesti hyväksytty standardi. Mutta Suomella sitä sertifikaattia ei ole. Eikö ole haluttu ottaa, vai eikö ole uskallettu Venäjää pelätessä?


Syyllä ei niinkään ole merkitystä – ainakaan sitä ei ole. Siksi ulkoa päin katsottaessa Suomen ei katsota kuuluvan täysivaltaisesti länsimaiseen yhteisöön ja turvatakuiden piiriin.Siksi sijoitetaan se uusi akkutehdas Nato-maihin Norjaan, tai Viroon. Niiden kohdalla Venäjän naapuruus ei luo turvallisuusuhkaa.


Kuuluminen täysivaltaisesti läntiseen arvoyhteisöön on merkittävä myös Suomen työvoiman saatavuuden kannalta. Kun kilpaillaan pätevimmistä ulkomaisista työntekijöistä, tai katsotaan, ketä hakeutuu ulkomailta suomalaisiin yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin opiskelemaan, ei Suomi oikein siinä kisassa pärjää. Kun Suomea ei ihan täysillä koeta ns. länsimaaksi, katsotaan mieluummin jotakin muuta vaihtoehtoa. Ja vaikka täällä opiskellaankin, palataan täältä karhun kainalosta pikimmiten takaisin kotiin, kun opinnot ovat valmiit.


Suomen Nato-jäsenyys on hyvin tärkeä myös Suomen ja Venäjän välisen kaupan kannalta. Jos Venäjä ei jatka pienempien naapurimaisensa valloitusta Ukrainan jälkeen, palannee kauppa ainakin jollekin tasolle tulevina vuosikymmeninä. Joskin olen itse ollut aina sitä mieltä, että Venäjän kanssa ei kannata käydä edes kauppaa, koska siihen liittyy aina kohtuuton Venäjä-riski. On aina kuulunut ja tulee kuulumaan. Teboil-kauppiaat tämän kokevat nyt karvaasti. Mutta jos Venäjä poistuu Ukrainasta ja Venäjällä johto vaihtuu, niin jossakin vaiheessa kauppaa viritellään taas uudestaan. Silloin kaupalle on huomattavasti paremmat edellytykset, jos Suomi olisi Nato-maa. Yritysten ei tarvitsisi olla huolissaan imagoriskistä, tai venäläisten osapuolten epäreilusta toiminnasta, niin kuin on viime vuosina ollut useinkin tapana. Sopijapuolet, Nato-maan yritys ja venäläinen yritys olisivat tasa-arvoisia ja yhdenvertaisia kauppakumppaneita.


Venäjän uhka näkyy tänään myös Suomen pörssissä, josta ulkomaalaiset sijoittajat vetävät pois sijoituksiaan, koska he pelkäävät Venäjä-riskin realisoitumista. Kun pörssikurssit olivat viime viikolle mennessä laskenut Euroopassa n. 10 %, oli vastaava lasku Suomessa n. 20 %. Toki tunnetusti pörssikurssit yleensäkin laskevat reuna-alueilla aina ensimmäiseksi ja nousevat viimeisenä, mutta varmasti juurikin ulkomaalaisten sijoittajien poistumisessa on syynä Venäjän hyökkäys naapurimaahansa. Yhtä huolestuttavia talousuutisia kerrotaan matkailualalta. Juurikin Itä-rajan läheisyydestä matkailijat ovat peruneet varauksiaan.


Suomalainen Nato-keskustelu on ollut vuosikymmeniä matalaotsaista eipäs-juupas-keskustelua. Ei sivistynyttä keskustelua, vaan enemmänkin toistensa ohi puhumista. Meille kaikille yli 50-kymmppisille kerrottiin tiedotusvälineissä illasta toiseen 1960-1980-luvuilla, kuinka Nato on paha ja Neuvostoliitto/Venäjä on hyvä YYA-ystävä. Siis ihan oikeasti, joka ilta. Vaikka se ei missään muodossa pitänyt paikkaansa, on se muokannut meidän vanhempien ihmisten asenteita, mikä näkyy edelleenkin suhteessamme Suomen Nato-jäsenyyteen. Pelkäämme Venäjää niin paljon, että emme uskalla hakeutua siltä turvaan.Paradoksi jos mikä.

Muistan elävästi, kun 1970-luvun lopulla maatalousopiskelijoiden keskuudessa naureskelimme Yle:n Näin naapurissa -propagandaohjelmaa. Siinä kerrottiin, kuinka Neuvostoliitossa kansalaisten lihankulutus on korkeammalla tasolla kuin Suomessa, ja muutoinkin elintarvikkeiden saatavuus parempi. Toki saimme makeat naurut, vaikka kovin hirtehistä huumori olikin.


Ukrainan maatalousopiskelijoita ei tänään naurata, kun ovat kaivautuneet kotipeltonsa metsänreunaan asemiin. Toivottavasti edes Suomesta saatu vanha kertasinko kainalossa. Parempiakin työvälineitä meillä olisi, mutta emme uskalla lähettää, kun saatamme tarvita niitä vielä itse.

1,279 views0 comments

Recent Posts

See All