Yksityisen veroilmoituksen, ns. esitäytetyn, viimeistely on ajankohtaista näinä aikoina. Maanviljelijäkin joutuu siihen usein ilmoittamaan metsälainojen korot, mahdolliset työeläkemaksut ja kotitalousvähennykset. Verovilpin sanotaan leikkisästi olevan ainoa synti, jonka pystyy tekemään hyvällä omallatunnolla, mutta onko mahdollista välttää rehellisillä keinoilla verojen maksu kokonaan?
Houkutus verosuunnitteluun on suuri ainakin suomalaistenrajaverojen (ent. marginaalivero) vuoksi. Pelkästään 31.000 euroa (2.500 €/kk) vuodessa tienaava maksaa tuon yli menevästäseuraavasta lisäeurosta veroa yli 43 %, 49.000 euroa (3.900 €/kk) ansaitseva lähes 50 % ja 150.000 euroa ansaitseva (niitäkin maanviljelijöistä löytyy) yli 59 %. Lisäksi noihin lukemiin pitää lisätä vielä joukko sosiaali- ja eläkemaksuja. Toki pitää aina muistaa, että suomalaisen keskivertomaatilan verotettava tulo on alle 20.000 €/v, eikä tuloverotus siksi ole monellekaan viljelijälle ongelma. Toisaalta suurella osalla maanviljelijöistä on muutakin tuloa kuin vain maataloustulo, jolloin verosuunnittelulle on enemmän tarvetta.
Helpoin tapa välttää maatilan verojen maksu on olla tekemättä tulosta. Jos menot ovat yhtä suuret kuin on tulotkin, ei verotettavaa tuloa luonnollisestikaan synny. Näitä tilanteita tulee vastaan useimmin erikoismaataloutta harjoittavilla maatiloilla, esimerkiksi pienimuotoista hevostaloutta, tai puutarhataloutta harjoittavilla maatilayrityksillä. Tällöin haasteeksi tulee jossakin vaiheessa verottajan pohdinta, että onko kyseessä ollenkaan maatalousyritystoiminta, vai onko kyseessä enemmänkin harrastus? Yritystoiminnan, myös maatalouden, kun lähtökohtaisesti tulisi olla voitollista.
Toinen keino välttää maatilan maksamat verot, on myydä metsästä puita. Silloin hankitaan perheen elantomenot muusta elinkeinotoiminnasta, metsätaloudesta, jolloin maatilan kokonaistulolla voidaan hankkia tuotantopanoksia ja tehdä maatalouden investointeja ja näin reippailla poistoilla välttää maatalouden tuloverotus. Toki tällöin pitää maksaa pääomatulon veroa metsätaloudesta, jolla perheen elantomenot katetaan. Sama tilanne saattaa olla muun yritystoiminnan, tai palkkatulon kanssa.Varsinkin palkkatulolla elävää maanviljelijää useinkin moititaanporukan petturiksi, mutta kokonaisuutena hän tuo ulkopuolista pääomaa suomalaiseen maatalouteen hankintojen ja investointien rahoittamisen myötä, mikä lienee olla vain hyvä asia.
Kolmas tapa päästä maatilalla 0-verotuksen tasoon on velan lisääminen. Jos sallitaan kokonaisvelkamäärän kasvaminen vuodesta toiseen, voidaan maatilalle tehdä hankintoja yhtä paljon kuin on tulojakin. Vaikka uusi velka nostetaankin maatalouslainana, on se välillisesti käytetty yksityismenoihin. Tasaisesti velkaantuva maatila saattaa välttää hyvinkin pitkään tuloveron maksamisen. Lopputulos luonnollisesti on musertava, kun jossakin vaiheessa uutta lainaa ei enää saada, ja rakennelma leviää kintuille.
Summa summarum, jos maanviljelijällä ei ole muita ansiotuloja kuin maatalouden ansiotulo, verotettavan ansiotulon 0-tasoon ei koskaan kannata pyrkiä. Alle 16.000 euron vuotuisista ansiotuloista ei mene veroa juuri lainkaan, joten sen verran kannattaa aina tienata. Jos perheessä on kaksi verotettavaa tuloa saavaa henkilöä ja molempien verotettava tulo on 16.000 €, on tulo yhteensä 32.000 euroa vuodessa. Sillä ymmärtääkseni keskikokoisen perheen elantomenot kohtuudella kattaa, eikä tuloveroa tarvitse maksaa juuri lainkaan. Pienituloisen ei myöskään koskaan kannata ottaa verotettavaa tuloa pääomatulona, koska siitä joutuu aina maksamaan pääomatulolajin vähintään 30 % veron.
Lisäksi on niitä laittomia keinoja välttää veronmaksu: myydä tuotteet ilman kuittia pimeänä ja kirjoitella olemattomia menokuitteja yms. Niistä ei sen enempää; en suosittele lain rikkomista. Yhden maanviljelijän verovilpin, kun maksaa kaikki muut yhdessä.