Kesän yllättävin maatalousuutinen oli luomutuotannon merkittävä supistuminen Suomessa. Tähän asti tuotannon suhteellinen osuus oli hiljalleen kasvanut, mutta tänä vuonna luomupinta-ala kutistui 10 % edelliseen vuoteen verrattuna. Se on todella iso muutos. Toki ennenkin on ollut samaan aikaan sekä luopujia, että mukaan tulijoita, mutta luomuun on tullut tasaisesti enemmän kuin siitä on lähtenyt.
Itsekkäästi ajatellen luomutuotannon lisääntyminen olisi kaikkien maanviljelijöiden edun mukaista, koska luomu vähentää Suomen kokonaismaataloustuotannon määrää, mikä heijastuu myönteisesti kaikkien maataloustuotteiden hintaan. Luomutuottajille itselleen ja kuluttajille tulevat edut ovat oma lukunsa.
Vuonna 2022 Suomen peltopinta-alasta oli luomutuotannossa n. 15 %. Valtion tavoitteena on ollut jo pitkään päästä 20 % tasolle. Sen tavoitteen ovat kaikki eduskunnan puolueet hyväksyneet. Lukumääräisesti maatiloista on luomussa nyt hieman yli 10 %. Viljan tuotannosta luomun osuus oli 5 %, maidosta 3,7 % ja lihan tuotannosta n. 1 %. Suurin suhteellinen luomutuotannon osuus on rukiilla 14 % ja kauralla 9 %.
Luomutuotannon hiipumiselle on etsitty syitä kissojen ja koirien kanssa, marsuja unohtamatta. Luomun vaatima byrokratia on varmasti yksi syy, kuluttajien tarve etsiä entistä edullisempaa ruokaa toinen, mutta syitä on monia, ja niiden yhteisvaikutus on saanut muutoksen aikaan. Luomuliiton toiminnanjohtaja Susann Rännäri on ollut asiasta aiheesta huolissaan – kehityksen suunta pitää muuttaa.
Viljatilojen kohdalla näkisin suurimmaksi syyksi luomusta luopumiselle viljan hinnan nousu vuonna 2022. Kun perinteisesti tuotetusta viljasta sai sopimuksia yli 400 €:n tonnihintaan ja luomuviljan hinta oli aiemmin sovittu 300 €, pisti se luomuviljelijän hiljaiseksi. Perinteisesti viljelevä viljatila saa satoa myyntiin tyypillisesti 3.500 kg hehtaaria kohden, ja luomutila noin 1.000 kg. Tämä sillä oletuksella, että luomutilalla on peltopinta-alasta 60 % nurmella. Niinpä luomuviljatila sai viljanmyyntituloa 300 €/ha, ja perinteinen viljatila 1.400 €/ha. Isolla 500 hehtaarin luomuviljatilalla saamatta jäänyt tulo oli yli puoli miljoonaa euroa, ja 1.000 hehtaarin viljatilalla toista miljoonaa euroa. Kyllä se pistää miettimään luomussa jatkamista.
Luomumaitotilojen kohdalla suurin syy lienee ollut uusi sääntö, jonka mukaan luomumaitotilalla pitää sekä pellot, että maidontuotanto olla luomutuotantoa. Ennen oli mahdollista pitää vain pellot luomussa ja lehmiä sai ruokkia haluamallaan rehustuksella perinteisenä tuotantona. Näin toimien oli mahdollista päästä suhteellisen korkeaan maidontuotokseen, ja samalla hyödyntää korkeat kotieläintilan peltoalatuet luomupelloille. Jos maitotilalla oli 100 lypsylehmää ja niiden vaatima 300 hehtaaria luomupeltoa, oli pelloille maksettava peltoalatuki n. 960 €/ha. Maatilan peltoalatuet olivat siten yhteensä n. 290.000 € vuodessa. Näin päästiin tilanteeseen, jossa luomumaitotilan tulos tehtiin enemmänkin peltoalatuilla, kuin varsinaisella maidontuotannolla. Eipä siinä sinällään mitään pahaa ole, tietäjät tietää ja fiksut hyödyntävät annettuja mahdollisuuksia.
En jaksa uskoa luomutuotannon alamäkeen pidemmällä aikavälillä– luomulla on tilauksensa. Luomutuotannosta saatavat tilakohtaiset hyödyt ovat edelleen olemassa, kunhan maailmalla päästään normaaliin rytmiin, ja Venäjä lopettaa raukkamaisen hyökkäyssotansa Ukrainassa.
Meilläkin uusi isäntä on tänä vuonna siirtynyt luomuviljelijäksi, ja rengillä on riittänyt apilakesantojen niittoa. Samalla olen päässyt kokeilemaan traktorin automaattiohjausta. Se on kiva laite, mutta siinä on palautunut nuoruusmuistot mieleen. David Brown 990 Selectamatic Livedrive -traktorilla ajaessa, kun piti muistaa jättää peukalot ratin kehän ulkopuolella. Siihen on taas palattu.