Metsämaan arvo ylittää pellon arvon

Vuonna 2012 metsän arvo oli Suomessa keskimäärin noin 2.700 €/ha. Samaan aikaa pellon keskimääräinen hinta vapaaehtoisissa vieraiden välisissä lisämaakaupoissa oli noin 8.500 €/ha. Nyt neljätoista vuotta myöhemmin metsämaan keskimääräinen hinta on 4.500 €/ha, ja vastaava peltomaan hinta edelleen 8.500 €/ha. Kymmenen vuotta sitten pellon arvo oli siten yli 3-kertainen metsään verrattuna. Viime vuonna sama suhdeluku oli enää alle 2-kertainen.

Maakuntakohtaisesti tarkasteltuna muutos on vielä rajumpaa. Esimerkiksi Uudellamaalla metsähehtaarin arvo kauppatilastoissa oli viime vuonna keskimäärin 6.667 €/ha ja samaan aikaan peltohehtaarin arvo 9.123 €/ha. Pellon arvo oli siten vain 1,3-kertainen metsämaahan verrattuna. Tasaisen vauhdin taulukolla Uudellamaalla metsämaan arvo ylittää peltomaan arvon kuuden vuoden kuluttua. Keski-Suomessa ollaan vielä pidemmällä, siellä oli viime vuonna peltomaan keskihinta 5.000 €/ha ja samaan aikaan metsämaan hinta 5.351 €/ha. Metsämaa on jo kalliimpaa kuin peltomaa!

Metsän arvon jatkuvaa nousua voi perustella usealla eri syyllä. Maailman myllerryksessä metsänomistuksen on katsottu olevan turvasataman vapaille sijoituspääomille, mikä on lisännyt metsänomistuksen suosiota. Laskentatavan mukaan metsän omistaminen antaa noin 3–4 prosentin tuoton sijoitetulle pääomalle. Hyvinä aikoina se ei ole kovinkaan hääppöinen tuotto, mutta epävakaina aikoina, kun Venäjä käy lähes miljoonan sotilaan armeijallaan hyökkäyssotaa Euroopassa, se on hyvä vakaa tuotto. Samasta syystä erilaisiin metsärahastoihin on tullut uutta sijoituspääomaa, mikä on näkynyt rahastojen aktiivisuutena metsämaan ostajana. Rahastoista onkin tullut viidentoista vuoden aikana merkittävä metsänomistajaryhmä Suomeen. Samaan aikaan maanviljelijöiden osuus yksityisistä metsänomistajista on enää 7prosentin luokkaa.

Yksityishenkilölle yksi merkittävä syy ostaa metsämaata on sen antamat veroedut. Kun tehdyn metsämaakaupan kauppahinnasta saa 75 % hyödyntää metsävähennyksenä tulevissa puunmyynneissä, antaa se suuren verohyödyn niille, jotka ovat hiljattain lisämetsää ostaneet. Verojärjestelmän mukaan nyt hyödynnetty metsävähennys nostaa myyntivoittoa sitten, kun metsämaa aikanaan myydään seuraavalle ostajalle. Metsävähennys ei siten ole pysyvä etuus, vaan metsävähennyksellä vain siirretään tuloutusta myöhempään ajankohtaan. Metsä- ja maatilan myyminen niin, että se tulkitaan sukupolvenvaihdokseksi, ei kuitenkaan aiheuta tuota hyödynnetyn metsävähennyksen tuloutusta. Perinteisessä sukupolvenvaihdosten ketjussa metsävähennyksen hyödyntäminen antaakin suuren verohyödyn. Sen toivoisi vähentävän metsämaan siirtymistä rahastojen ja osakeyhtiöiden omistukseen.

Metsämaan hinnan nousu perustuu myös terveellä tavalla metsätalouden tuottoon, toisin kuin mitä on keinotekoinen kupla Etelä- ja Länsi-Suomen peltomaan hinnassa. Puun hinta on pysynyt suhteellisen hyvänä ja viimeisen viiden vuoden aikana poikkeuksellisen korkealla tasolla. Kuusitukin kantohinta Etelä-Suomessa 78 €/m3 on suuruusluokkana varmasti oikeajatkossakin, mutta kuusikuidun yli 30 €/m3 tuskin jatkuu pidempään, niin toivottua kuin se onkin. Metsäyhtiöiden pörssikursseihin puun korkea hinta on toki osaltaan vaikuttanut laskevasti, mutta ei niinkään niiden tuloksentekokykyyn. Halutessaan asiassa on nähtävissä ristiriita, kun metsäteollisuuden suhdannenäkymä on heikko, mutta metsämaan hinta edelleen jatkaa nousuaan. Joskin metsämaan hinta jatkoi nousuaan jo silloin, kun puun hinta oli matalampi ja metsäteollisuuden suhdanne oli positiivinen.