Maatilan pyörittämisen yksi totuttu mantra on, että metsä ei saa olla maatilan pankki. Tätä logiikkaa en ole koskaan ymmärtänyt – miksi ei saa olla.
Pankista otetaan lainaa ja se maksetaan ajallaan sinne takaisin. Samalla tavalla ”maatilan metsäosastolta” saatavaa puunmyyntituloa voidaan ottaa lainaksi maatilan ”maatalousosastolle”. Otettu metsälaina maksetaan aikanaan takaisin vaikkapa maksamalla maatalouden tulolla metsän lannoitus, taimikonhoito, tai rahoittamalla metsämaan ostaminen lisämaaksi maatilaan. Tällöin rahaa lainataan vuorotellen tarpeen mukaan, mikä edesauttaa maatilakokonaisuuden kehittymistä. Tämän järjestelyn myötä säästetään myös lainojen korkokustannuksissa ja vältetään lainanoton muut kustannukset. Siksi on perusteltua käyttää metsää maatilan pankkina.
Sen sijaan on pelkästään tyhmää käyttää yksipuolisesti metsätuloja maatalouden menojen kattamiseen. Siinä metsän arvo vähitellen laskee, eikä pahimmillaan maatalouden arvo lainkaan lisäänny. Samalla syntyy vääristynyt näkemys maatalouden kannattavuudesta.
Metsään tulisi suhtautua samanlaisena elinkeinotoimintana ja tulolähteenä kuin maatalouteenkin, tai muuhun yritystoimintaan. Verottaja ei tätä oikein tahdo ymmärtää, vaan verottaa metsätaloutta kuin sijoitustoimintaa. Metsä lieneekin Suomen kovimmin verotettu tulolähde. Nyt tehtävästä päätehakkuusta kun on jo aikanaan maksettu pinta-alaveroa n. 40 vuoden ajalta, ja nyt maksetaan vielä pääomatuloa 30/34 % saatavasta metsätulosta.
Etelä-Suomessa metsä kasvaa keskimäärin n. 6 m3/ha/v. Kun tyypillinen myytävän keskiarvokuution hinta on n. 40 €/m3, saadaan metsähehtaarista vuotuista liikevaihtoa n. 250 €/ha. Siihen kohdistuvat juoksevat menot ovat n. 30 % liikevaihdosta, jos uudistaminen ja hoidetaan omana työnä.
Sijoitetun pääoman tuottoa saadaan n. 3,00 % ja liikevoitto-% on samaa tasoa. Yksittäisen metsälön kohdalla tilanne toki voi olla erilainen.
Samalla tavalla laskien viljanviljelystä saadaan liikevaihtoa n. 1.000 €/ha/v. ja maidontuotannosta n. 5.000 €/ha/v.Maatalouden juoksevat kustannukset ovat kuitenkin raskaammat kuin metsätalouden, joten metsän antama tulo on suhteessa parempi kuin mitä pelkkä liikevaihto antaa ymmärtää. Muistisääntönä voi pitää, että tuoton osalta lehmä vastaa neljää peltohehtaaria, ja peltohehtaari vastaa neljää metsähehtaaria. Siten lehmä vastaa 16 metsähehtaaria.
Lähtökohtaisesti n. 200 ha metsää antaa saman verotettavan tulon, kuin mitä on suomalaisen keskimääräinen palkkatulo. Siksi pitää suhtautua kriittisesti niihin tilastoihin, joissa kerrotaan, kuinkamoni suomalainen maatila on puhdas viljatila, jossa pärjätään pelkällä viljanviljelyllä. Usein niillä maatiloilla, joilla on iso omistettu peltopinta-ala, on myös iso metsäpinta-ala. Ja se on pelkästään positiivinen asia. Jos maatilalla on esim. 500 ha metsää, pitäisi jo pelkästään sen antamalla tulovirralla viljelijäperheen pärjätä kohtuullisesti. Tässä on oletuksena, että lähtötilanteessa metsälön kehitysluokkajakauma on suositusten mukainen.
Samoin metsällä on suuri merkitys, kun vertaillaan kansainvälisiä maatilan pärjäämismahdollisuuksia. Muulla maailmassa kun ei yleensä maatiloilla ole metsätuloja turvanaan.
Metsä on myös henkinen turva. Kun oikein jurppii, tekee metsälenkki hyvää. Meitä suomalaisia metsä rauhoittaa. Pahana päivänä voi oikein halailla puita ja sytyttää notskin ja polttaa karrelle pari makkaraa. Kokemukseni mukaan ainakin britit ja skotit suhtautuvat metsään eri lailla. Metsä on heille pelottava paikka, jota kannattaa välttää. Mieluummin ajetaan 20 km kiertotietä, kuin kaksi kilometriä metsän läpi.
Pidetään me omamme.