Maitotilojen lukumäärä on laskenut hurjaa vauhtia viime vuodet. Viimeisen kymmenen vuoden aikana laskua on ollut pahimmillaanlähes 10 % vuodessa ja keskiarvonakin n. 7 % vuosittain. Nykyisellään Suomessa on Luke:n tilastojen mukaan n. 4.000 toimivaa maitotilaa. Valistunut arvio on, että lukumääräinen lopettamistahti vähitellen tasoittuu, mutta että 5 %:n laskua on luvassa jatkossakin. Sekin olisi n. 200 maitotilaa vuodessa.
Maitotilalukumäärän lasku korvaantui pitkään sillä, että laajentavat maitotilat lisäsivät lehmäpaikkoja samaan tahtiin kuin oli lopettavia. Siinäkin on tapahtunut muutos, kun esimerkiksi vuodesta 2022 vuoteen 2023 lehmien lukumäärä laski nykyiseen n. 242.000 lehmään, mikä on n. 2 %:n vuotuinen lasku. Tärkein tekijä lehmien lukumäärän laskussa lienee olla navettainvestointien hiipuminen korkean velan korkotason myötä, jolloin uusia lehmäpaikkoja ei rakenneta. Siinä on eletty hiljaiseloa nyt kolmatta vuotta. Patoutunutta investointitarvetta kyllä on, kunhan korkotaso alkaisi laskea. Lehmien lukumäärän laskukin pystyttiin pitkään kattamaan lehmäkohtaisen tuotostason nousulla, mutta nyt alkaa kaikki keinot olla käytettynä ja maidon tuotantomäärä Suomessa on laskeva.
Joka tapauksessa suomalaiset maitotilat voidaan jakaa kahteen ryhmään: laajentaviin ja lopettaviin. Molemmat ryhmät ovat ratkaisussaan yhtä oikeassa, kunhan päätös perustuu maatilan ja maatilayrittäjäperheen elämäntilanteeseen ja tavoitteisiin.
Harmittavan usein lopettavista maitotiloista puhutaan julkisuudessa siihen tyyliin, että heidän on pakko lopettaa, koska maatilan talous ja kannattavuus on niin heikko, että muuta mahdollisuutta ei enää ollut. Tai, että pienet maitotilat joutuvat lopettamaan pakon edessä, mutta isot maitotilat ovat kannattavia. No ei todellakaan. Hyvin kannattavia maitotiloja löytyy niin keskikoisista kuin isoistakin maitotiloista. Ja heikosti pärjääviä on isoissakin maitototiloissa. Koko ei ole ratkaisevaa vaan maitotilayrittäjien ammattitaito.
Menestyvien maitotilayrittäjien tärkeimmät ”rakennuspalikat” ovat: riittävä pellon määrä, pienet ostorehukustannukset, matalat vieraan työvoiman palkkausmenot, riittävä meijerimaidonmäärä per lehmä, ja kohtuullinen velan määrä. Huonosti pärjäävillä ovat samat tekijät, mutta päinvastoin.
Asiakaskokemukseni perusteella vuosittain lopettavista 200 maitotilasta vain selvä vähemmistö lopettaa sen vuoksi, että taloudellinen tilanne siihen pakottaa. Suurimmalla osalla lopettavista maksuvalmius on hyvä, tuotantorakennukset ja koneet ovat asialliset, velat on maksettu ja yrittäjillä on useinkin vielä työvuosia edessä. Maatilaa ei myöskään olla myymässä, vaan ainoastaan maidontuotannosta luovutaan. Tyypillisesti joko aletaan harjoittaan muuta tuotantoa, tai vuokrataan pellot pois ja siirrytään eläkkeelle, tai palkkatöihin.
Hyvin suunnitellussa maidontuotannosta luopumisessa tulee varmistaa maatalousyrittäjien elantomenojen kattaminen jatkossa. Jos siirrytään lehmistä viljanviljelyyn, laskee vuotuinen maatilayrityksen liikevaihto n. 83 % ja vuotuinen tulos on vain n. 20 % aiemmasta. Pystyykö siitä elannon ottamaan? Yleensä ei lopettavien maitotilojen peltopinta-ala ole kovinkaan suuri. Toki on poikkeuksiakin. Jos toinen maatilayrittäjistä siirtyy palkkatöihin, ei maatilalta tarvitsekaan saada katettua kuin yhden henkilön kulutusmenot, mikä on tilanne useimmilla suomalaisilla viljatiloilla.
Mvl-maatilan luopumisen kohdalla tuloverotuksessa tulee muistaa eläinten myyntitulon jakaminen tarvittaessa kolmelle vuodelle, jotta viimeinen ”lehmävuosi” ei hyppää turhan korkealle verotettavassa tulossa. Silti maitotilalliset haluavat useimmiten ottaa ”tuloveroiskun” kerralla vastaa, jotta ei tarvitse asian kanssa enää kahta vuotta kipristellä. Maitotilan koneista luopumisessa kannattaa muistaa, että koneita voi myydä verovapaasti niiden poistamattomaan hankintahintaan saakka, mutta sen yli menevä osuus on maatalouden tuloa. Käytännössä tehdään useinkin niin, että maitotilan koneiden myyntihinnalla ostetaan vaikkapa viljatilan koneita, jolloin ei synny veroseuraamuksia. Jos eläinten ja koneiden myynnistä jää vapaasti käytettävää rahaa, on perusteltua tehdä peltojen salaojituksiin ja kalkituksiin parannuksia. Karjatilan nurmiviljelyssä ne eivät ole haitanneet, mutta viljatilalle imuojat ovat liian harvassa ja esimerkiksi uudet mallasohralajikkeet vaativat todella korkeat kalkitusarvot. Samassa yhteydessä kannattaa käyttää hyllyllä olevat investointivaraukset pois, koska niille ei välttämättä ole yhtä suurta tarvetta viljatilana.
Jos maidontuotannosta luovuttaessa luovutaan samalla maatalouselinkeinon harjoittamisesta kokonaan, ovat samat asiat huolehdittava kuin ylläkin mainitaan. Niiden merkitys on vaan vielä entistäkin tärkeämpi.
P.S. Tämän blogin myötä siirryn kesälomille. Hyvää kesää kaikille muillekin! Toivottavasti sataa sopivasti. Maatilanrahat.fi palaa eetteriin puintien myötä elokuussa.
Comments