Maatilan verokuvioita suunniteltaessa pitää muistaa muutama ydinkohta ja lisäksi harmillisen monta yksityiskohtaa. Eikä kaikkia asioita valitettavasti löydä netistä googlaamalla, tai ohjekirjoista. Jos haluaa hoitaa veroasiat omatoimisesti, pitää verotusta harrastaa läpi vuoden; käydä koulutuksissa ja lukea kaikki, mitä maatalousverotuksesta kirjoitetaan.
Kaikkien alkutuotantoa harjoittavien maatilojen verotus hoidetaan maatalouden tuloverolain (mvl) mukaisesti. Verohallinnollisesti maatila voi olla: mvl-maatila, maatalousyhtymä, kuolinpesä, taimaatalousosakeyhtiö.Kolme ensimmäistä hoituu jokseenkin samoilla kirjanpitorutiineilla, mutta osakeyhtiömuodossa on omat koukeronsa.
Tyypillistä tuotantoa harjoittaville vilja- tai maitotiloilla verotettavan tulon luonnollinen taso on n. 20 % vuoden liikevaihdosta, kokonaistuloista. Jos viime vuosina on tehty isompia investointeja, on vastaava taso poistojen vaikutuksesta n. 10 % liikevaihdosta. Vaihtelua on luonnollisesti tilakohtaisesti, mutta tuohon tasoon on perusteltua pyrkiä. Nollatulokseen ei juuri koskaan kannata pyrkiä, eikä myöskään yli 25 %:n tasoon.
Tilakohtainen tulokulma verotettavan tulotason määrittämiseen on maatilayrittäjäperheen tarpeet. Jos eletään pelkästään maatilan antamalla tulolla, tulee verotettavaa tuloa olla ainakin sen verran, kuin on yksityistalouden kulutusmenot ja maksettavat verot. Jos maatilalla on velkaa lyhennettävänä, joudutaan myös velan lyhennykset tekemään verotettavalla tulolla, jos ei niitä pystytä poistoilla kattamaan.
Samalla tavalla voidaan hakea tavoitetta maatilan tuotannon suuruusluokaksi, montako lehmää, tai hehtaaria, yksityismenojen ja verotettavan tulon kautta. Jos perheen yksityismenot (ruoka, vaatteet, harrastukset, lapset ja vapaa-aika) ovat vaikkapa 40.000 euroa vuodessa, pitää verotettavaa tuloa olla vähintään saman verran. Jos verotettavan tulon osuus maatilan liikevaihdosta on em. 20 %, pitää maatilan liikevaihdon olla silloin minimissään 5 x 40.000 €, yhteensä 200.000 € vuodessa. Se tarkoittaa käytännössä 200 hehtaarin viljatilaa, tai 35 lehmän maitotilaa. Jos maatilan kulurakenne on sellainen, että verotettavaksi tuloksi jää ainoastaan 10 % liikevaihdosta, pitää tuotannon olla em. verrattuna kaksinkertainen.
Verosuunnittelussa poistopohjalla ja samalla nettovarallisuudella on suurin merkitys vuotuisen tuloksen tasaamiseen ja haluttuun verotettavan tulon tasoon pääsemisessä. Nettovarallisuus määrittää myös ansiotulo vs. pääomatulon jakamisen, mikä vaikuttaa maksettavan veron määrään. Siksi niin rakennus-, kuin koneinvestointeja on perusteltua tehdä tasaiseen tahtiin, jos talous suinkin sen mahdollistaa. Hyvä nyrkkisääntö on, että koneinvestointeja tulisi tehdä joka vuosi n. 15 prosentilla, ja rakennusinvestointeja n. 10 prosentilla liikevaihdosta. Tämäkin luonnollisesti tilakohtaisesti suunniteltuna.
Poistopohja ja vuosittain hyödynnettävät poistot kannattaa suhteuttaa myös maatilan velan hoitoon. Poistopohjaa olisi hyvä olla ainakin saman verran kuin on velkoja yhteensä. Silloin on mahdollista tehdä vuotuisia poistoja ja lainojen lyhennyksiä saman tahtiin. Näin ei pääse syntymään ns. verovelkaa ja verotettavan tulon taso pysyy kohtuullisena.
Jos lähtötilanteessa velkaa on päässyt syntymään enemmän kuin on poistopohjaa, on syyllinen tukalaan tilanteeseen useimmiten markkinahintaiset lisämaakaupat. Helppoa ulospääsyä ei ahdinkoon ole. Periaatteessa maatilan yhtiöittämien osakeyhtiömuotoon auttaisi asiaa, mutta jos velan määrä on niin korkea, että perustettavan yhtiön avaava tase olisi jo valmiiksi selvästi negatiivinen, ei sekään ole vaihtoehto. Jäljelle jäävät joko pitkäaikainen kituuttaminen velan lyhennysten ja verojen kanssa, tai sellaisten investointien tekeminen, joissa poistopohjaa syntyy enemmän kuin velan määrä kasvaa. Lisäksi investoinnin olisi hyvä olla oikeasti tuottava, jolloin se lisää liikevaihtoa ja maksaa itse itsensä takaisin. Karjatiloilla sellaisia investointeja ovat esimerkiksi navettainvestoinnit, mutta viljanviljelyssävarsinaisesti tuottavia yksittäisiä investointeja ei ole, vaan ne on tehtävä, koska ovat välttämättömiä toiminnan jatkumiselle.
Maatilan verotus ei ole rakettitiedettä, muutamalla perusasialla selviää jo pitkälle. Jos keksii elämälleen muutakin tekemistä kuin verokirjanpidon ja verosuunnittelun, kannattaa käyttää ulkopuolista asiantuntijaa. Pätevä tilitoimisto kyllä säästää laskunsa verran ja enemmänkin.