Kansallisena veropäivänä on taas ihmetelty kansalaisten verotettavia tuloja. Yhteiskunnallisen avoimuuden vuoksi verotietojen julkistaminen lieneekin perusteltua. Samoin siksi, että jokainen meistä pystyy näin sijoittamaan itsensä osaksi viiteryhmäänsä, suomalaisia. Vaan missä luuraavat maanviljelijät eniten ansaitsevien suomalaisten listoilla? Entä kiinnostavatko ”verokalenterit” viljelijöitä? Vai onko Käytännön Maamies –lehden 1000 suurinta maatilaa hehtaaritietoineen oikeasti kiinnostavampi lukemisto? Ovatko hehtaarit rahaa tärkeämpiä?
Perustellusti voidaan ajatella, että kovasti työtä tekevät, ja järkevästi riskiä kantavat ammattilaiset olisivat näkyvästi edustettuina hyvätuloisten suomalaisten ryhmässä. Vaan eipä ole tänäkään vuonna tullut vastaan vielä yhtään viljelijäedustajaa. Tai no, onhan heitä, mutta tulot lienevät tulla heidän muusta liiketoiminnastaan. Paikallisesti tarkasteltuna isot metsänomistajat näkyvät monesti listoilla enemmän, kuin esim. isot karjatilat. Samoin voisi ajatella, että osakeyhtiömuotoon siirretyt maatilat tekisivät kovaa tulosta omistajilleen, mutta eivät näy nekään.
Keskimäärin suomalainen maatila ansaitsee verotettavaa tuloa n. 15.000 € vuodessa. Se on tietty laskennallinen keskiarvo, mikä ei välttämättä kerro totuutta, mutta kertoo se jotakin. Ei näillä tuloilla verokalentereihin päästä. Jos maito-, tai viljatilalla ei ole tehty viime vuosina merkittäviä investointeja, on niiden verotettava tulo tasolla 10-20% liikevaihdosta. Jos isoja investointeja on tehty, joista on syntynyt merkittävästi tuloverotuksen poistopohjaa, on verotettava tulo silloin n. 5-10 % liikevaihdosta. Vaihtelu on toki suurta ja toivottavasti jaksetaan muistaa verosuunnittelun perussäännöt mm. vuotuisten poistojen ja lainojen lyhennysten suhteesta.
Valitettavasti tilanne useimmilla maatiloilla on sellainen, että jos kone- ja rakennuskanta pidetään uudehkona, ei verotettavaa tuloa silloin pysty näyttämään. Toisaalta, välillä korkeaa verotattavaa tuloa joutuu näyttämään olosuhteiden pakosta. Silloin kun kaikki rahat menevät velkojen lyhentämiseen, ei jää varoja tuotantopanosten hankintaan, eikä vähennyksiä tuloverotukseen ja verotus nousee korkealle. Kuitenkin perusolettama on, että menestyvä maatilayritys tekee tulosta ja tulosta tekevä maatila maksaa veroa. Toki vain kohtuudella – verokarhulle kun kuuluu vain sen osuus, ei kaikki, niin kuin verohallinto hauskasti opettaa. Osakeyhtiömuotoisilla maatiloilla tuloksenteko on erityisen vaikeaa osoittaa, koska niissä myös yrittäjän itse tekemä työ kirjautuu palkkoina menoihin. Tämä on usein pettymys, kun sitä ”verovapaata” osinkoa ei synnykkään. Toisaalta osakeyhtiömaatila tulee paremmin toimeen isojen lainanlyhennysten kanssa ilman verokarhun puraisua.
Menneinä vuosikymmeninä talousasiantuntijalla oli kiirettä marras-joulukuulla, kun tehtiin verosuunnittelua siitä, miten verotettavaa tuloa saisi laskettua kohtuulliselle tasolle. Nykyään sitä ei juurikaan tarvitse tehdä, verotuksen kohtuullisuus kunhoituu luontojaan. Jos kuitenkin haluaa maatilan verotettavan tulon nollaan, on sekin mahdollista, mutta harvemmin se on viisasta. Valtion- ja kunnallisverotuksessa kun on molemmissa aika suuri osuus ensin alkuun kokonaan verovapaata. Yleisin keino pitää maataloustulo nollassa on järjestellä se metsätulon kautta. Kun puunmyyntitulolla hankitaan maatalouden tuotantopanoksia, esim. maatalouskoneita, päästään maatalousverotuksessa nollaan, mutta metsätulosta toki maksetaan veroa sitäkin enemmän. Samoin voidaan toimia muunkin maatalouden ulkopuolisen tulon kanssa. Myös se on mahdollista, että lisätään maatalouden velan määrää vuodesta toiseen, ja hankitaan velkapääomalla maatalouden vähennyskelpoisia menoja. Verotus kyllä pysyy hyvin matalalla, mutta jossakin vaiheessa ylivelkaantuminen kaatuu syliin.
PS. Tänään uutisoitiin Wolt-teknologiayrityksen myymisestä yhdysvaltalaiselle kilpailijalle. Ministerit sitä kommentoivat heti tuoreeltaan, että ”hieno juttu, se on iso hyöty Suomelle, kun saadaan osakkeiden myynnistä pääomatuloa”. En tätä ymmärrä. Jos Wolt olisi ostanut kilpailijansa, olisi se ollut hieno juttu Suomelle. Verotuloja olisi saatu vuodesta toiseen. Nyt myytiin taas kerran hyväkasvuinen sonni teuraaksi. Vaikka pääkonttori jääkin Suomeen, pystyy uusi omistaja halutessaan ohjaamaan tuloverotuksen matalan verotuksen maihin vaikkapa tekijänoikeuksien rojalteja vuokraamalla.