Luomu on taas vahva vaihtoehto

Venäjän raukkamainen hyökkäys Ukrainaan mullisti viljamarkkinat Suomessa. Sen seurauksena luomuviljelyn suhteellinen kannattavuus heikkeni erityisesti viljatiloilla. Keväällä 2026 tilanne on kuitenkin muuttunut.Viljelykustannusten noustua luomu on palannut etulinjaan kannattavana vaihtoehtona.

Vuosina 2022–2023 viljan hinta hyppäsi ennätysmäisen korkealle tasolle. Puolen vuoden ajan ohraa ja vehnää myytiin yli 400 euron tonnihinnalla ja toista vuotta hintataso oli yli 350 €/tn. Samaan aikaa luomuviljan hinta ei juurikaan noussut, jolloin oltiin tilanteessa, jossa ns. tavanomaisesti viljellyn viljan hinta saattoi olla korkeampi kuin mitä oli kiinteähintaisen sopimuksen antama luomuviljan hinta.

Luomuviljelyn antama satomäärä on käytännössä n. 1.000 kg/ha, kun otetaan mukaan laskentaan kaikki ao. viljatilan peltohehtaarit. Matala satotaso johtuu pitkälle siitä, että luomuviljatilalla on tyypillisesti 50-70 % peltoalasta erilaisilla viherkesannoilla, jolloin myytävää viljasatoa saadaan suhteellisen vähän. Tavanomaisesti viljelevällä viljatilalla samalla tapaa laskettavakeskimääräinen satotaso on n. 3.500 kg/ha. Kun luomuviljasta saatu hinta oli sama 400 €/tn kuin perinteisesti tuotetullakin, oli perinteinen viljatila merkittävästi kannattavampi kuin mitä oli luomuviljatila. Peltoalatukien 140 €/ha luomutuki ei asia korjannut juuri nimeksikään. Tavanomaista viljelyä harjoittava viljatila sai huippuvuonna hehtaaria kohden 1.260 € enemmän tuloa, kuin mitä sai luomuviljelijä. Sadan peltohehtaarin tilalla ero oli 126.000 €, viidensadan peltohehtaarin tilalla ero oli 630.000 € ja tuhannen hehtaarin viljatilalla 1.260.000 €. Siksi ei ollut yllätys, että viljelijöitä pakeni luomusta ovista ja ikkunoista.

Kesä 2026 on kuudes eriskummallinen vuosi suomalaiselle maatilalle. Tai siis tulopuoli ei ole eriskummallinen, mutta menopuoli on. Maataloustuotteista saatava hinta on palannut myllerrystä edeltävälle tasolleen, mikä tarkoittaa esimerkiksi viljan hintana 150–180 €/ha. Tähän on tyytyminen jatkossakin pidemmällä aikavälillä. Myös naudan- ja sianlihan hinnat ovat suhteellisesti samalla tasolle kuin olivat vuonna 2019. Ainoa positiivinen poikkeus on maidon hinta, mikä on edelleen yli 0,50 €/l. Se on poikkeuksellisen korkea taso verrattuna muutaman vuoden takaiseen n. 0,38–0,39 €/l -hintaan.

Perinteistä tuotantoa harjoittavien viljatilojen kriisitunnelmanaiheuttaa tuotantopanosten kustannusten ryöpsähdysmäinen nousu. Vuodentakaiseen verrattuna lannoitteiden hinta on noussut 30-40 %, polttoaineiden 40-65 % ja maatalouden yleiset kustannuksen samaan tahtiin. Viljatilan suhteellisissa kokonaismenoissa tämän vuoden kustannusnousu merkitsee juoksevien menojen nousua 65 prosentista 80 prosenttiin viljatilojen liikevaihdosta. Jäljelle jäävällä 20 prosentilla joudutaan maksamaan lainojen lyhennykset, ylläpitoinvestoinnit ja verot. Niiden jälkeen kuuluisi jäädä viljelijälle korvaus työstä ja riskin ottamisesta, mutta eipä tuosta laskelmasta mitään jääyksityismenojen kattamiseen. Tämä sillä oletuksella, että tuotantopanokset on hankittu nyt kevättalvella ja vilja myydään kesän 2026 hintaan. Onneksi useimmat maatilat ovat hankkineet lannoitteet ja öljyt jo viime vuoden puolella kohtuullisempaan hintaan.

Taloudellisesti tarkasteltuna ehkä kaikkein varteenotettavin vaihtoehto viljatilalla kesän 2026 viljelyksi on luomuviljely ja siinä vielä ns. matalan intensiteetin viljelymenetelmä. Toiminnassa ei yleensä ole lainkaan lannoitemenoja ja polttoainemenotkin ovat vain n. neljäsosa perinteisen samankokoisen viljatilan polttoainemenoista. Jos nurmipinta-alan nostaa 70 prosenttiin ja kesantomaita niittää vain välttämättömän, saattaa polttoainemenot jäädä vielä tuonkin alapuolelle.Juoksevien kustannusten suhteellinen osuus liikevaihdosta on n.30 %. Tulopuolella on n. 620 euroon noussut hehtaarikohtainen peltoalatuki. Viljatuloja ei luonnollisestikaan ole paljoa ja aloittelevan luomuviljelijän kaksi ensimmäistä vuotta vilja on edelleen ns. perinteistä viljaa. Taloudellinen lopputulos tehdään peltoalatuen ja matalien juoksevien kustannusten yhdistelmällä.

Luomuun siirtyminen pitää tehdä harkiten ja laskelmat laatia pitkällä aikavälillä. Kuluvan kesän kustannustaso huomioidenluomu on nyt viljatilan taloudellisesti paras vaihtoehto.