Yksittäisen maatilan pärjäämistä arvioidaan usein korkealla satotasolla, hehtaareiden määrällä, maidon keskituotoksella, lehmien lukumäärällä, näyttävillä tuotantorakennuksilla ja uusilla isoilla koneilla. Totuus on kuitenkin jossakin muualla. Kustannusten taso erottaa voittajat ja häviäjät.
Samaa tuotantoa harjoittavilla maatiloilla kokonaistulot tuotantoyksikköä kohden ovat suhteellisen samalla tasolla. Hyvällä ammattitaidolla saattaa saada pitkällä aikavälillä tonnin lisää hehtaarin satotasoon, mikä on euroissa nykyisillä viljan hinnoilla 200 €/ha. Tilakohtaiset erot ovat toki suuremmat, mutta ne ovat pääosin seurausta tuurista ja peltojen maalajeista. Maitotilan meijerimaidon tasossa 1.500 kg lehmää kohden vuodessa on jo hirmuinen ero, mutta senkin taloudellinen vaikutus on vain 800 €/v./lehmä.
Covid-19:n ja Venäjän hyökkäyssodan vaikutukset maataloustuotteiden hintoihin alkavat olla vähitellen mennyttä aikaa. Rehuviljan hinta on 185 €/tn ja maidon tuottajahinta jatkaa laskuaan, vaikka onkin vielä lähes 0,50 €/l. Virallisia investointilaskelmia tehdään 0,42 €/l-hinnalla. Vielä ollaan n. 15 %-yksikköä korkeammalla tasolla, kuin ennen myllerryksiä, mutta hyvää vauhtia palataan karuun arkeen tulojenkin osalta.
Juoksevien kustannusten osalta iso remmi näyttää jääneen päälle. Ostorehujen hinta on edelleen n. 28 % korkeampi, kuin mitä oli ennen vuotta 2019. Lannoitteiden hinta on vieläkin n. 30 % normaaliaikoja korkeampi. Koneiden keskihinta ylittää n. 29 % ja uusien maatalousrakennusten n. 20 % vuoden 2019 tason. Koneiden huoltohinnat ovat nousseet n. 18 % ja energian hintakin on edelleen 30 % korkeampi viimeaikaisista hintojen laskusta huolimatta. Maltillista on ollut siemenviljan hintamuutokset, n. 15 % lisäystä, ja torjunta-aineet, joiden nimellishinta ei ole noussut lainkaan. Lisäksi lainojen korkotaso on noussut todella paljon niillä, kenellä lainapääomaa on merkittävästi, eli kaikilla aktiiviviljelijöillä.
Euroissa laskettuna maitotilan juoksevat kustannukset ovat nousseet neljän vuoden aikana yhteensä tyypillisesti 1.000–1.200€ lehmää kohden vuodessa ja lisäksi korkomenot 300 €/lehmä/v., jos velkaa on liikevaihdon verran. Jos velkaa on kaksinkertainen määrä, on korkomeno vastaavasti 600 €. Vastaavasti maidosta saatu lisätulo on edelleen n. 700 €/lehmä/vuosi, mutta maidon tuottajahinta vaikuttaa olevan laskusuunnassa. Kokonaisuutena tämä näkyy siinä, että tyypillisen maitotilan juoksevien menojen suhteellinen osuus liikevaihdosta on esim. 1 robotin kokoluokan (63 lehmää) maitotiloilla noussut 65 %:sta 70 %:iin. Tilakohtaiset vaihtelut ovat toki suuria ja kotovarainen rehuntuotanto on edelleen arvossaan kustannuksia hillitsemässä. Samoin pitää muistaa, että lainojen lyhennykset ovat useinkin säilyneet entisellä tasollaan, vaikka maitotilojen katteet ovat laskeneet, mikä heikentää maksuvalmiustilannetta.
Tyypillisellä viljatilalla kustannusten nousu on ollut samalla suhteellisella tasolla kuin maitotiloillakin, kokonaisuutena kustannustaso on nyt n. 25 % korkeampi kuin vuonna 2019. Lisäksi viljatilan kustannukset koostuvat lähes kokonaan ostopanoksista, joten niihin vaikuttaminen muutoin kuin ostojen ajankohdalla, on haastavaa. Viljatilan saamat myyntihinnat ovat lisäksi laskeneet nopeammin kuin maitotilalla. Oikea-aikaisilla myyntisopimuksilla toki kuluvasta vuodesta vielä voi selvitä kunnialla.
Suomalaisen maatalouden raskaat ”kiinteät” ja pysyvät kustannukset ovat maatilaekonomian yhtälöön annettu muuttuja, jonka arvoon voi yksittäinen viljelijä vaikuttaa vain vähän. Terminen kasvukausi ylittää 175 vuorokautta vain Satakunnan eteläisessä osassa-Varsinais-Suomi-Uusimaa-Kymenlaakson eteläisessä osassa. Eikä ilmaston lämpenemisestä huolimattapäivän pituus kasva jatkossakaan keväällä ja syksyllä. Samoin suomalaisten peltojen keskimääräinen koko on reilusti alle 3 hehtaaria, ja nekin sijaitsevat hajallaan, mikä estää isojen koneiden tehokkaan käytön.
Niillä korteilla pelataan, mitä on itselle jaettu. Jos elanto on maataloudesta otettava, järkevä tuotanto, hyvä osaaminen ja maltillinen kustannustaso niin juoksevissa kuin kiinteissä kustannuksissa määrittää, kuka pärjää jatkossa.