Vaikka maatiloilla on entistä useammin se tilanne, että oikein kukaan ei ole innostunut jatkamaan maanviljelijän ammattia, saattaa tilanne olla myös päinvastainen. Miten vanhempien tulisi toimia, jos useampi lapsista haluaa jatkaa maanviljelijänä?
Useamman tilanpidonjatkajan tapauksessa on muutama eri vaihtoehto sukupolvenvaihdoksen toteuttamiseksi. Mikään niistä ei ole aina muita parempi, vaan itselle sopiva ratkaisu pitää löytää hyvissä ajoin. Joitakin erityisiä kommervenkkejä tilanne kyllä vaatii.
Koska sukupolvenvaihdoksen tekeminen ja isännästä/emännästä päättäminen saatetaan kokea tunnetasolla haasteelliseksi, saattaa käydä niin, että vanhemmat eivät tee mitään. Silloin syntyy aikanaan kuolinpesä, joka jatkaa maatalouden harjoittamista omaan lukuunsa. Jonkin ajan kuluttua syntyy lesken jälkeen toinen kuolinpesä, joka on ensimmäisen osakas. Silloin maataloutta voidaan edelleenkin harjoittaa kuolinpesänä.
Tätä ratkaisua vanhemmat perustelevat sillä, että he eivät halua valita lasten välillä, vaan tekevät salomonintuomion ja jättävät maatilanomistukset lasten keskenään sovittavaksi; lasten parasta vain ajattelevat. Silloin vanhemmat pistävät pään pensaaseen ja pakoilevat sitä vastuuta, mikä vanhemmille kuuluu. Kuolinpesänä harjoitetun maataloustoiminnan suurin heikkous piilee siinä, että kuolinpesässä voidaan lähtökohtaisesti tehdä vain yksimielisiä päätöksiä, mikä on useinkin haasteellista. Lämpimästi suosittelen, että kuolinpesän osakkaat pääsisivät sopimukseen omaisuusjärjestelyistä, jolloin kuolinpesä purkautuu joko yhtymäksi, tai perinteiseksi maatilaksi. Kuolinpesän osuuksien lunastukseen pätevät pääsääntöisesti samat spv-huojennukset, kuin perinteiseen maatilan luovuttamiseen.
Varsin usein muodostetaan maatilan yhteisomistuksesta maatalousyhtymä. Yleisimmin yhtymä muodostuu, kun vanhemmat myyvät osa maatilastaan lapselle, tai lapsille. Maatalousyhtymä muodostuu silloinkin, jos vanhemmat luopuvat koko maatilasta, mutta myyvät tai lahjoittavat sen kahdelle tai useammalle lapsistaan. Lapset harjoittavat sen jälkeen maataloutta yhteiseen lukuun yhtymän muodossa.
Maatalousyhtymän suurin heikkous on sama, kuin on kuolinpesissäkin – päätöksiä voidaan tehdä vain yksimielisesti, eikä yhtymän osuuksilla ole merkitystä. Siksi esimerkiksi sisarusten muodostamassa maatalousyhtymässä on erittäin tärkeä laatia yhtymäsopimus jo ennen yhtymän muodostamista. Siinä sovitaan mitä kukin tekee, kuka vastaa, kuinka jaetaan tuotto ja mitä seuraa, jos joku yhtymän osakas ei noudata sovittuja sääntöjä.
Maatalousyhtymässä on myös se kummallisuus, että yhtymä ei voi omistaa maatilaa, vaan sen omistavat yhtymän osakkaat kukin erikseen. Sama juttu yhtymän velkojen kohdalla, velka on aina yhtymän osakkaiden henkilökohtaista lainaa, mutta kohdentuu maatalouteen. Maatalouden veroilmoitus tehdään yhteisesti maatalousyhtymästä, ja tulos jaetaan yhtymäosuuksien mukaisesti. Yhtymän vahvuus on siinä, että vanhemmat voivat luovuttaa maatilan vain niille lapsista, joilla on kiinnostusta ammatin harjoittamiseen. Samoin etuna on verotettavan tulon jakautuminen useammalle henkilölle.
Monelta osin toimivin tapa luovuttaa maatila sukupolvenvaihdoksessa kahdelle tai useammalle lapselle on osakeyhtiön perustaminen. Periaatteessa osakeyhtiömuotoon voidaan siirtyä vanhempien toimesta jo ennen tilakauppaa, jolloin sukupolvenvaihdoksessa osakeyhtiön osakkeet luovutetaan lapsille, tai vasta perinteisen mvl-maatilan sukupolvenvaihdoksen jälkeen tilanpidonjatkajien toimesta. Silloin syntyy ensin maatalousyhtymä, joka seuraavassa vaiheessa muutetaan maatalousosakeyhtiöksi. Useinkin kuulee, että kaikkien maatilojen tulisi siirtyä osakeyhtiömuotoon, tai siis osakeyhtiöverotukseen, maatilahan ei siinä mitenkään muodostu uudenlaiseksi. Itse en näe sille perusteita kaikkien kohdalla, mutta maatilan yhteisomistuksen muotona se on hyvin perusteltu. Suurin hyöty saadaan maltillisemman verotuksen kautta, kun maatilan verotettava tulo on korkea. Hyvin matalalla tulotasolla maatalousosakeyhtiö joutuu maksamaan enemmän veroja, kuin mvl-maatila. Toinen maatalousosakeyhtiön hyöty on lainojen hallinnoiminen. Osakeyhtiössä ne kun ovat yhtiön velkoja, ei osakkaiden. Samoin päätöksenteko on osakeyhtiössä selkeämpi kuin vaikkapa maatalousyhtymässä. Päätösvaltaa käytetään pääsääntöisesti sen mukaan, kuka omistaa yhtiön osakkeita missäkin suhteessa. Perusteellisen osakassopimuksen ja yhtiöjärjestyksen laatiminen on maatalousosakeyhtiössä välttämätöntä.