Keskikokoinen viljatila ei ole työsiirtola

Maatalouskeskustelun vakioväittämä on, että keskikokoisella viljatilalla ei ole Suomessa mahdollista pärjätä. Tuloja on liian vähän ja samalla töitä on liian paljon, kun palkkatöissäkin pitää käydä. Itse näen tilanteen huomattavasti valoisampana.

Viljatilat voidaan jakaa kolmeen kokoluokkaan peltopinta-alan perusteella niin, että alle 100 hehtaarin maatilat ovat viljatiloiksi pienehköjä, 100–200 hehtaarin viljatilat keskikokoisia ja yli 200 hehtaarin maatilat ovat suurehkoja. Muitakin perusteita luonnollisesti on useita, mutta tuo jaottelu on ainakin helppo hahmottaa. 100 hehtaarilla keskikokoiseksi maatilaksi pääsylle on sikälikin perusteita, että siitä pinta-alalla alkaa onnistua aloittamisavustuksen saaminen sukupolvenvaihdoksen yhteydessä. Maatila katsotaan silloin alkutuotantomaanviljelyn näkökulmasta elin- ja kehityskelpoiseksi.

Elannon ottaminen yhdelle henkilölle onnistuu keskikokoiselta viljatilalta yleensä hyvin, jos velkaa ei ole liikaa ja koneiden ylläpitoinvestointeja tehdään maltilla. Ratkaisevaa on, kuinka paljon yksityistalouteen käytetään rahaa vuodessa. Lähtökohtaisesti viljatilan vuotuisesta liikevaihdosta voidaan nykyisellä kustannustasolla ottaa omaan käyttöön n. 15 %. Sadan hehtaarin viljatilalla se on 15.000 € vuodessa ja kahden sadan hehtaarin viljatilalla 25.000 € vuodessa.

Maataloustuotannossa vallitseva negatiivinen suuruudenekonomia kurittaa hieman suurempaa viljelyalaa. Nuukasti eläen tuolla nettotulolla on kokemuksen perusteella mahdollista tulla toimeen. Perhettään niillä ei kuitenkaan pysty elättämään. Kahden aikuisen ja kahden lapsen yksityistalous vaatinee välttämättä vuodessa 40.000 euroa nettotuloa. Keskikokoisesta viljatilasta sitä ei ole mahdollista ottaa kuin määräaikaisesti konepääomaa kuluttaen.

Siksi pitää käydä palkkatöissä, tai harjoittaa muuta yritystoimintaa. Siitä puolestaan syntyy se keskikokoisen viljatilan mahdottomuus; miten on mahdollista tehdä kahta työtä samaan aikaan? Tai onhan se mahdollista, jos käyttää kaikki illat, viikonloput ja palkkatöiden lomaviikot maanviljelijän ammatin harjoittamiseen. Talvella tehdään 10-tuntista työpäivää ja ollaan lauantait palkkatöissä, jotta saadaan kerrytettyä ylitöitä niin, että kesällä pystytään olemaan vuosiloman lisäksi lisäkuukausi kokopäivätoimisesti maanviljelijänä. Käytännössä yksi kuukausi keväällä kylvötöissä ja toinen kuukausi puintiaikaan. Kasvinsuojeluruiskutukset ja viljatilan erilaiset tukityöt on mahdollista tehdä kesällä ilta- ja yötöinä.

Keskikokoista viljatilaa viljelevän ja samalla kokopäivätöissä käyvän osa-aikaviljelijän vuotuinen työaika alkaa olla aika lähellä karjatilallisen työmäärää, n. 3.000 tuntia vuodessa. Ja eihän siinä mitään ongelmaa ole, kunhan molemmissa työtehtävissä kokee työnsä mielekkääksi. Paitsi että lomia perheen kanssa ei pidetä, eikä juuri harrastuksiakaan ehdi harrastaa. Jossakin vaiheessa tilanne alkaa kuluttaa ja kaduttaakin silloin kun huomaa lasten kasvaneen aikuisiksi. Myös tilanpidonjatkajan löytäminen 24/7-työhön saattaa olla haastavaa. Eikä sellaiseen pidä kenenkään ryhtyäkään.

Keskikokoisen viljatilan haasteeseen löytyy ratkaisuja. Palkkatyössä kannattaa tehdä 80 prosenttista työaikaa. Silloin on mahdollista pitää palkatonta lomaa kevätsesongin aika, jolloin varsinainen vuosiloma jää pidettäväksi puintien yhteydessä. Vuosilomaoikeuskin säilyy vielä täytenä. Talvellakaan ei silloin tarvitse tehdä jatkuvasti ylitöitä, ja maatilan työt tulee silti tehdyksi ajallaan. Taloustilannettahan se toki hieman rassaa, mutta ei merkittävästi. Lisähelpotusta voi työtilanteeseen hankkia suunnittelemalla viljatilan tuotanto mahdollisimman vähätöiseksi. Vaikka ei ihan pelkän tukiviljelyn varaan laskisikaan maatilansa taloutta, löytyy matalan intensiteetin viljelystä eri versioita. Keskikokoisen viljatilan pystyy viemää läpi vuodesta 500–800 työtunnilla. Myös urakoitsijan käyttämisellä voi säästää omaa työmääräänsä, koska urakoitsijan mukana tulee sekä kone, että kuski. Toki urakoitsija maksaa, mutta oikeassa paikassa urakoitsijan käyttö tulee edullisemmaksi kuin oman konearsenaalin ylläpito.