Aiemmissa blogeissani olen tarkastellut maatilaekonomiaa lähinnä maatilan kokonaistalouden ja strategisen johtamisen näkökulmasta. Seuraavassa vähän tuotantotalouttakin.
Meidän kulmilla täällä Uudenmaalla vuosi 2020 oli viljojen satotasolta historiallisen heikko kevään märkyyden ja kesän kuivuuden seurauksena. Silloin tuli todettua useassakin yhteydessä, että onneksi se on koettuna, tästä voi suunta olla vain ylöspäin. Kuinka väärässä olinkaan.
Sama tuntuu toistuvan vuodesta toiseen. Talvi häipyy hyvin aikaisin. Viime keväänäkin oli hyvät kylvökelit jo huhtikuun 20. päivän paikkeilla. Kylvöjen päälle saadaan toukokuussa runsaasti sateita, jotka liettävät savimaat betoniksi. Juurikin liettymistä; ei mitään kuorettumista, mikä on eri juttu. Rikkomisäestysten ja uusintakylvöjen seurauksena oraat alkavat kuitenkin näyttää lähes kohtuullisilta. Kunnes alkaa viikkojen helteet. Tällöin liettyneet savet eivät pysty pitämään kosteuttaan ja suuri osa kevätviljoista kuivuu pystyyn. Multa- ja hietamaat kestävät kuivuutta paremmin, mutta niissäkin kasvusto kehittyy helteillä ”pikakelauksella”, jolloin jyvien määrä ja niiden koko jää surkastuneeksi.
Kesän 2021 kurimuksesta selvisi parhaiten Zebra-kevätvehnä. Sen satotaso oli 1.900 kg/ha. Planet-mallasohra antoi satoa 1.400 kg/ha.
Vehnä sai keväällä typpeä 135 kg/ha ja lisäksi kesällä lisätyppeä 30 kg/ha ProAgrian viljelysuunnitelman mukaisesti. Tautitorjunta ja muu kasvinsuojelu annettiin Lantmännenin viljelyohjelman mukaan. Mallasohralle annettiin typpeä 100 kg ja ohjelman mukainen kasvinsuojelu. Ainoastaan korrenvahvisteet jätettiin varastoon. Liekö ollut kasvinsuojelun ansiota, että hehtolitrapainot ovat lähes normaalilla tasolla. Muutoin kyllä vaikuttaa, että kaikki ylimääräinen satsaus oli turhaa rahanmenoa, jolle ei saatu vastinetta.
Onneksi viljamarkkinat toimivat kerrankin niin, että viljan hinta nousee viljan määrän laskiessa. Aiemmin olen kirjoittanut, että vilja kannattaa myydä, kun tonnihinta alkaa kakkosella. Nyt mennään reippaasti sen yli. Esim. ViljaTavastian tarjoushinnat ovat n. 240 €/tn.
Aika outojakin piirteitä on nyt nähtävissä viljakaupassa, kun vaikkapa rehuohran hinta on samalla tasolla kuin myllyvehnän, ja syysvehnän hinta on sama kuin myllyvehnän. Tämä sai osaltaan aikaan lähinnä vimmaisen innostuksen syysvehnän kylvöihin kuluneena syksynä. Ainoastaan rukiin hinta on ja pysyy aina vaan luotettavasti alihinnoiteltuna, n. 170 €/tn.
Innokkaiden sopimusviljelijöiden osalta jo hieman säälittääkin. Jos sato on tullut kiinnitettyä sopimuksessa 170 €:lla, ja nyt saisi 250 €/tn ilman sopimusta. Toivottavasti kukaan ei ollut kiinnittänyt koko satoaan viime talven hintoihin. Periaatteessa nyt olisi oikea aika tehdä kiinteähintainen viljelysopimus kesän 2022 sadosta, mutta sellaista valitettavasti ei kait kukaan ole tarjonnut tehtäväksi ainakaan nykyisellä hintatasolla?
Väkisinkin joutuu pohtimaan, että olemmeko sittenkään samalla puolen pöytää viljanostajien kanssa, niin kuin juhlapuheissa usein kerrotaan.
Tämän viikon mediassa on kerrottu kauhukertomuksia maatilojen talousahdingosta. Nähdäkseni joidenkin maatilojen osalla ne pitävät paikkansa, mutta ei toki keskiverto maatila ole konkurssin partaalla. Toivottavasti ei luoda aiheetonta epätoivoa kollegoiden joukossa.
Viljatilan liikevaihto on tunnetusti se 1.000 €/ha. Siitä saadaan EU-peltoalatukina n. 470 €/ha ja viljan myyntitulona 530 €/ha. Nyt viljan myyntitulo jää meilläkin tasolle n. 400 €/ha. Kustannustaso on muutoin normaali, mutta korrensäätäjät jäi käyttämättä (säästö 15 €/ha) ja sadonkorjuun polttoainekustannus oli 50% normaalista (säästö 40 €/ha). Valitettavasti tulonmenetys on suoraan nettotulosta. Vähänkin velkaisemmalla maatilalla nettotulo jää kokonaan saamatta vuodelta 2021.
Maksuvalmiuden osalta tyypillinen viljatila pystyy maksamaan tuotantopanokset syksyn EU-peltoalatukien avulla, ja kutistuneella viljanmyyntitulolla toivottavasti saadaan lainojen lyhennykset hoidettua. Investointikykyä tuskin jää kennellekään vuoden 2021 viljatilan tuloksesta.
Oma lukunsa on karjatilojen tuotantotaloudellinen tilanne syksyllä 2021. Siihen palaan ensi viikon blogissani.