Maan omistamiseen liittyviä velvoitteita on pikkuhiljaa lisätty kaavoituksella ja samaan aikaan maasta saatavia taloudellisia tuottoja on rasitettu entistä enemmän erilaisilla maksuilla ja verotuksella. Tämä maanomistajan käymä viivytystaistelu on ristiriitainen sen kanssa, että yksityisen omistamaa maa-aluetta on jokaisella oikeus käyttää melko vapaasti omiin käyttötarkoituksiinsa. Suomessa on muiden Pohjoismaiden tapaan voimassa yleinen jokamiehenoikeus.
Tämä kotoinen ihmisten yhdenvertaisuutta korostava oikeus on oleellinen osa jokapäiväistä elämäämme. Se myös nauttii asukkaittensa yleistä ja laajaa kannatusta. Jopa maanomistajat suhtautuvat jokamiehenoikeuteen myönteisesti, vaikka se rajaa heidän oikeuksiaan. Pitäisikö tuosta rajoituksesta saada jonkinlainen taloudellinen hyöty maanomistajalle?
Jokamiehenoikeuden perusajatuksena on sallia jokaiselle oikeus satunnaisesti kulkea toisen maalla jalan, hiihtäen tai ratsastamalla. Täysin vapaata liikkuminen jokamiehenoikeuden perusteella ei kuitenkaan ole. Tulen tekeminen on kielletty, samoin vahingon aiheuttaminen maanomistajalle vaikkapa kulkemalla viljelyssä olevalla peltomaalla, tai tulemalla piha-alueelle. Edelleen moottoriajoneuvolla liikkuminen on kielletty ja ajourien raivaaminen. Periaatteessa näin. Silti täällä Helsinkiä ympäröivällä maaseudulla ei ole mitenkään poikkeuksellista, löytää moottoripyörän jälkiä maastosta, tai hurjimmillaan suo-ojaan tahallaan upotettu maastoauto, jota sitten miehissä yritetään saada vinssattua ylös. Perusteluna on ollut, että jokamiehenoikeudella tässä ollaan liikkeellä.
Jokamiehenoikeutta ei ole erikseen kirjattu lakiin jokamiehenoikeutena, vaan se koostuu useista eri lainsäädännön kirjauksista. Viime kädessä jokamiehenoikeuden määrittely koostuu erilaisista viranomaisten tapauskohtaista tulkinnoista vähän samaan tapaan kuin on amerikkalainen case law -järjestelmä. Käytännössä jokamiehenoikeutta tulkitsee Suomessa lähinnä ympäristöministeriön viranhaltijat, mutta myös jotkut järjestöt, esim. Suomen Latu on ottanut tiedotusvälineissä tulkintaoikeutta itselleen. Mielellään näkisi, että myös maaomistajien puolelta tuota tulkintaoikeutta käytettäisiin nykyistä aktiivisemmin vaikkapa MTK:n, tai Maaomistajain Liiton toimesta.
Aikanaan perusteltu ja oikeutettu jokamiehenoikeus on tänään uusien haasteiden edessä. Miten se sopii nykyajan elämään? Uudet tekniset välineet ja yhteiskunnan muuttuminen ovat muuttaneet jokamiehenoikeuden käsitettä. On selvää, että toisen maalla saa liikkua satunnaisesti jalan, hiihtäen ja ratsain. Tuntuu mukavalta tavata satunnainen kulkija erämaassa.Suunnistuskilpailun järjestämisellekin on aina mielellään antanut luvan. Vaan saako toisen maalle tehdä kaupallisesti hyödynnettävän ratsastusreitin, tai hiihtoladun?
Nähdäkseni ei saa, eikä ratkaisuksi kelpaa pienen korvauksen antaminen maanomistajalle. Jos ratsastusreitti halutaan tehdä, tulee lähtökohta olla maanomistajan aktiivisuus asiassa. Vähintäänkin niin, että neuvottelu reitin korvauksista käydään ennen toiminnan aloittamista. Jos korvauksista ei päästä yhteiseen näkemykseen, ei reittiä ryhdytä käyttämään. Muualla Euroopassa maa-alueiden virkistyskäyttö tuo taloudellista hyvää automaattisesti maanomistajalle, mutta meillä jokamiehenoikeuden varjolla eurot ohjautuvat helposti toiseen suuntaan.
Jokamiehenoikeuden perusta on satunnainen liikkuminen. Satunnaisuus merkitsee nähdäkseni sitä, että henkilö kulkeesalomailla tietystä paikasta kerran elämässään, tai enintään muutaman kerran vuodessa. Päivittäin toistuvat ryhmät eivät nähdäkseni kuulu satunnaisuuteen.
Myös tekniikka ajaa helposti ohi jokamiehenoikeuksista.Polkupyörällä liikkumisen maastopoluilla ymmärtää, mutta sähköpolkupyörä tulisi tulkita moottoriajoneuvoksi. Päinvastaistakin kuulee. Teoriassa sähkömoottorin 250 watin teho on rajana polkupyörän ja moottoriajoneuvon välillä. Lehdistössä suositellaan selvästi tuota tehokkaampia polkupyöriä maastokäyttöön. Niiden luonnolle aiheuttamat vahingot ovat samaa luokkaa. Moottoriajoneuvo kun on moottoriajoneuvo, on siinä sitten polttomoottori, tai sähkömoottori.