Aiemmissa blogeissani olen todennut asiakastyöni pohjalta, että maatilan juoksevat kustannukset suhteellisesti kasvavat, kun maatilan kokoluokka kasvaa. Esimerkkeinä maitotilat, joissa 35 lehmän tilan juoksevat kustannukset ovat n. 50 % liikevaihdosta, yhden robotin kokoluokan maitotilan n. 65 %, ja 4 robotin kokoluokassa n. 72 %. Tämä koskee kuitenkin vain juoksevia kustannuksia. Kiinteiden kustannusten suhteellinen osuus pienenee maatilan kokoluokan kasvaessa. Esimerkkinä olen käyttänyt uuden kalustetun pihattonavetan lehmäpaikan hintaa, jossa rakentamismeno vaihtelee välillä 9.000 €/lp. – 14.000 €/lp. Lehmäpaikkojen lukumäärällä tarkoitetaan tässä tarkastelussa uuden navetan karjan keskilehmälukua sitten, kun tuotanto on täysimääräinen.
Isolla maatilalla on kuitenkin myös muita arvoja, kuin suoraan taloudelliset arvot. Ne maitotilalliset, jotka ovat päätyneet suuriinkarjakokoihin ovat usein määrittäneet tavoitteeksi taloudellisen tuloksen parantamisen sijaan elämänlaadun parantamisen. Se onnistuu parhaiten palkkaamalla työntekijä tasaamaan omaa työmääräänsä.
Kun laajennetaan maitotilan kokoluokkaa voidaan pitää lähtökohtana sitä, että yrittäjäperheen omalla työllä pitää pyörittää 1 robotin/ 65 lehmän maitotilaa. Kun laajennetaan siitä suuremmaksi, on taloudellisesti mahdollista palkata aina yksi työntekijä yhtä robottia kohden. Niinpä 2 robotin maitotilalla on tyypillisesti yksi työntekijä, ja 3 robotin maitotilalla kaksi työntekijää.
Tärkein tekijä maitotilan kasvattamisessa onkin juuri elämänlaadun ja oman toimenkuvan muuttaminen. Isolla maitotilalla tähän on enemmän vaihtoehtoja.
Yksi merkittävä vahvuus isolla maatilalla on kassavirran volyymi. Mitä enemmän rahaa saadaan tulemaan tilille, sitä enemmän siitä jää itselle. Vaikka suhteellisesti maatilan kasvaessa sen kannattavuus ei enää parane, ja kulurakenne muuttuu raskaammaksi, jää isommasta tyypillisesti muutama euro enemmän itselle. Kun 100 ha viljatilasta jää itselle ”voitoksi” n. 25 %, on se käytännössä 100.000 euron liikevaihdosta 25.000 €/v. Vastaavasti 300 ha:n viljatilan voitto-osuus on n. 15 %, mikä on euroissa 45.000 €, ja 500 ha:n viljatilan luvut 11 % ja 55.000 €/v.
Oleellinen kysymys onkin, millä tavalla ja millä kustannuksilla tuohon suurempaan maatilan kokoluokkaan päästään, ja onko sen tavoitteleminen ylipäätänsä perusteltua. Jos kasvu joudutaan rahoittamaan pelkästään velkapääomalla, ei markkinahintaisen lisämaan osto ole edes mahdollista. Mutta jos iso maatila on saatu jo sukupolvenvaihdoksessa tuottoarvolla ostettuna, on tilanne ihan toinen.
Sijoitetun pääoman antama tuotto on kuitenkin lähes missä tahansa muualla parempi, kuin mitä se on markkinahintaisen peltomaan ostamisessa.
Ison maatilan antamassa suuremmassa liikevaihdossa on myös se etu, että isommasta kassavirrasta on helpompi ottaa yllättävään menoerään tietty summa. Jos vaikka traktorin vaihdelaatikko hajoaa, ja remonttiin tarvitaan 25.000 €, on se minkä tahansa kokokoiselle maatilalle absoluuttisesti raskas menoerä. Maksuvalmiuden näkökulmasta tuo yllättävä summa on huomattavasti helpompi ottaa 500.000 €:n liikevaihdosta, kuin 100.000 euron liikevaihdosta.
Joskus maatilan kasvattamisessa voi syvin haave olla hyvin epärationaalinen, mutta silti perusteltu, kunhan toimitaan omalla rahalla. Monellekin nuorelle miehelle tavoite päästä ajamaan entistä suuremmilla koneilla, on tärkeää. Kymmenen metrin puimuria ohjastaessa kun on ihan päällikkötunne. Jos siitä tulee onnelliseksi ja kassa sen kestää, niin ei muuta kuin konekaupoille.