top of page
Search
  • Writer's pictureJarmo Keskinen

Ensimmäinen vuosi luomussa


Pari vuotta sitten maatilamme tuleva isäntä kertoi tiedoksi, että jatkossa meillä siirrytään luomuviljelyyn. Vaikka asia oli palkkatöiden kautta tuttu juttu, niin kyllä siinä oma ihmettelynsä oli alkuun hyväksyä annettu tosiasia. Sitten kun asia realisoitui viime keväänä, ei se luottorengin näkökulmasta niin erikoiselta enää tuntunutkaan – traktorilla siinäkin ajellaan ja vaihdellaan työkoneita perään.


Vuosien mittaan tuli selviteltyä luomuun siirtymisen taloudellisia vaikutuksia usean kymmenen asiakkaan kanssa. Johtopäätös oli lähes aina, että eipä luomu aiheuta kovinkaan suuria taloudellisia eroja maatilan talouteen. Muutoksia kyllä, mutta lopputulos on jokseenkin aina sama, vaikka tulos tehdään eri tuotannollisella tavalla. Vähän kyllä huolestutti kevään lehtikirjoittelu, kuinka luomutuotannosta pyritään tänä vuonna eroon, mutta arvelin luopujilla olevan erilaiset syyt ratkaisuilleen, joista taannoin kirjoittelinkin.


Ensimmäinen yllätys oli, että asiantuntijan löytäminen muutosvaiheen paperisodan tekemiseen oli yllättävän vaikeaa. Vaikka palvelusta oli tehty tilaus jo edellisenä syksynä, ei tekijää ollut tiedossa vielä maaliskuussa. Välillä ehti jo epätoivo vallata mielen, mutta lopulta ProAgrian Pekka Terhemaa otti asian hoitaakseen, vaikka kalenteri oli varmasti hänellä täynnä jo muutoinkin.


Seuraava yllätys oli siemenviljan hankinta. Oletin, että ensimmäisenä siirtymäkauden vuonna saisi käyttää omaa tilasiementä, mutta ei, pitikin ostaa sertifioitua luomusiementä. Kun peltopinta-alasta kylvää kaksi kolmasosaa apila-timotei-seoksella ja kolmasosan kauralle virallisesti hyväksytyllä siemenellä, niin ostosiemenlasku on kohtuuttoman korkea. En ole mikään maataloustukien ystävä, mutta jos niitä joka tapauksessa maksetaan, niin voisiko luomun aloittavalla nuorella viljelijällä olla jokin luomustartti-kulukorvaus? Kattaisi niitä ylimääräisiä kustannuksia, mitä uuden tuotannon aloittaminen vääjäämättömästi aiheuttaa. Se saattaisi kannustaa luomuun siirtymistä?


Muutoin kevät sujui normaalisti. Kaikki pellot olivat olleet sängellä talven ajan, joten ensimmäiseksi isäntä ne kultivoi. Kylvömuokkauksia tehtiin rauhalliseen tahtiin, jotta rikat ehtisivät välillä itämään. Kun vihdoin piti aloittaa varsinaiset kylvötyöt, etukuormaajatraktorista hajosi vaihdelaatikko; ja kaikki siemenet suursäkeissä. Onneksi Witraktor-Riihimäen asentaja sai koneet nopeasti iskuun, ja siemenet kylvettiin peltoon kesäkuun alkupuolella.


Suurin järkytys kehittyi kesän mittaan. Olin varma, että rikat valtaavat pellot ja valvatteja, ohdakkeita ja jauhosavikoita saa katsella koko kesän. Ahdistava ajatus, vaan kuinka kävikään. Siitä huolimatta, että tämä kuulostaa kovin omahyväiseltä, ei rikkoja näkynyt koko kesänä lainkaan. Monen tutun viljelijän rikkatorjutut pellot olivat paljon roskaisempia. En vieläkään ymmärrä, mistä tuo rikattomuus johtui, eikä tiedä isäntäkään. Olisiko ollut myöhäisen kylvöajankohdan ja ultrakuivan alkukesän yhdistelmä?


Puintiajankohta siirtyi aivan syyskuun lopulle, vaikka kasvustot olivat melko valmiita jo elokuun lopulla. Siitä eteenpäin ne muuttuivat viikko viikolta vihreämmiksi. Jälkiversonta teki oikean puintiajankohdan vaikeaksi määrittää, mutta lopulta kaikki sujui mallikkaasti. Kun isäntä tulee palkkatöistä viiden maissa ja syyskuulla kaste laskeutuu kahdeksan aikoihin, jää puintipäivä kovin lyhyeksi. Kyllä se osa-aikaviljelijää välillä riepoo raskaasti.


Kauran satotasoksi veikkasin etukäteen kahta tonnia hehtaarilta, mikä olisi näin kuivuuden pahasti vaivaamana kesänä kelpo suoritus. Lopulta päästiin hieman sen päällekin. Joskin tämä luomuviljatilojen satotaso on jatkuva vääntö tulkinnoista. Kasvikohtaisissa vertailuissa on perusteltua käyttää esim. nyt 2.200 kg/ha satotasoa luomukauralle. Mutta jos tehdään pitkän aikavälin taloussuunnittelua koko tilakokonaisuudesta ja sen viljanmyyntituloista, pitää korjattu sato jakaa koko peltopinta-alalla, jotta vertailu olisi relevantti perinteiseen tuotantoon verrattuna. Silloin meidän siirtymäkauden luomuviljatilamme keskisato olisi vajaa tonni hehtaarilta. Talouden näkökulmasta matalat kokonaiskustannukset kuitenkin kompensoivat pienemmät myyntitulot.


P.S. Kuvassa yllättävän rikattoman luomukauran puintia.

 

829 views0 comments

Recent Posts

See All

Jokaiselle maatilalle löytyy järkevä kehityspolku

Julkinen maatalouskeskustelu sortuu helposti yleistykseen, että maatiloilla menee jollakin tietyllä tavalla, yleensä että menee todella huonosti. No, niinhän se ei tieteenkään ole tilanne. Suomessa on

Post: Blog2_Post
bottom of page