Maatilan verotus kiinnostaa vain pari viikkoa helmikuussa. Sitten sen taas helposti unohtaa vuodeksi. Suhteellisen pienellä vaivannäöllä voi kuitenkin säästää palkansaajan kuukausipalkan verran vielä veroilmoitusta laadittaessakin.
Maa- ja metsätalouden veroilmoitukset vuodelta 2021 kannattaa jättää nyt helmikuun aikana, vaikka 2-lomakkeen viimeinen jättöpäivä on vasta maaliskuun lopulla. Samassa yhteydessä jätetään hakemus energiaveron palautuksesta. Kun hoitaa kaikki kuntoon helmikuun aikana, niin ei tarvitse stressata veroilmoitusten unohtumisia moneen kertaan. Tämä on toki luonnekysymys, mutta ainakin minulle sopii.
Verosuunnittelun lähtökohta on, että veroa maksetaan vain tuloksesta. Verokarhulle kuuluu sen lakisääteinen osuus, mutta ei enempää. Samoin on perusteltua olettaa, että menestyvä maatila maksaa veroa. Pientä verotettavan tulon tasoa veroilmoituksella kannatta aina näyttää. Valtion tuloverotuksessa vuonna 2021 on tulo verovapaata 18.600 euroon saakka ja vielä 27.900 euroon saakka pääsee 6 % verolla. Kuntavero ja kiinteistövero ovatkin useille viljelijöille ne merkittävimmät maksettavat verot. Jos perheen elanto saadaan kokonaan maatilan tuloksesta, tulisi verotettavaa tuloa jäädä summa, joka koostuu yksityistalouden vuotuisen kulutusmenon ja maksettavan veron yhteissummasta. Usein joutuu vielä lainojen vuotuiset lyhennykset ainakin osittain lisäämään tuohon verotettavan tulon summaan. Yksityistalouden kulutusmeno on tyypillisesti sinkkutaloudessa n. 20.000 € vuodessa, pariskunnalla n. 35.000 € vuosittain ja lapsiperheellä 40.000 eurosta ylöspäin. Luvuissa ovat mukana yksityisauton ja asunnon vuotuiset käyttö- ja pääomamenot.
Suhteutettuna maatilan liikevaihtoon, viljatilan verotettava tulo on tyypillisesti n. 10-20 % liikevaihdosta, ja maitotilan verotettava tulo n. 20 % liikevaihdosta. Pääsääntöisesti voidaan todeta, että viime vuosina tuloverotuksen korkea taso ei ole ollut ongelmana Suomen maatiloilla. Valitettavasti. Kait.
Veroilmoitusta laadittaessa tulee suunnitella tarkkaan poistojen käyttö. Pääsääntöisesti poistot kannattaa tehdä täysimääräisinä. Vuoden 2021 kohdalla on muistettava uutena ostettujen koneiden ja laitteiden poikkeuksellisen korkea 50 prosentin poisto-oikeus. Jos tilalla on paljon velkaa, tulisi vuosittain käytettävä poisto suhteuttaa velkojen lyhennyksen määrään. Poiston ja lyhennysten euromäärä tulisi olla samalla tasolla, jotta ei pääse syntymään ns. verovelkaa. Verovelkatilanteessa päädytään tilanteeseen, jossa poistot on jo käytetty lähes loppuun, mutta velan määrä on edelleen korkealla tasolla. Tällöin joudutaan lyhentämään loput veloista korkeasti verotetulla tulolla. Hyvin haasteelliseksi tilanne muuttuu, jos jo lähtötilanteessa velkaa on huomattavasti enemmän, kuin mitä on poistopohja. Poistopohjan ”ripsut” voi koneiden kohdalla poistaa kerralla 1.200 euron jälkeen ja maatalousrakennusten osalta 1.000 euron jälkeen.
Jos maatilalla on tehty viime vuonna investointeja, kannattaa kohdentaa investointien hankintameno ja saadut investointiavustukset niin, että lopputuloksena on mahdollisimman paljon ns. korkean poisto-%:n poistopohjaa. Tällöin investointiavustukset ja muut tuet kannattaa kohdentaa rakennusten hankintamenoa painottaen, jolloin koneiden poistopohjaa jää mahdollisimman paljon hyödynnettäväksi tulevina vuosina. Samalla voidaan vaikuttaa kiinteistöveron tasoon yksittäisen maatalousrakennuksen osalta.
Maatilan verotuksessa verotettava tulo voidaan jakaa puolisoiden kesken. Ansiotulo jaetaan tehdyn työn arvon suhteessa, ja pääomatulo maatalousomaisuuden omistuksen suhteessa. Jos toisella puolisoista on ansiotuloa maatilan ulkopuolelta, kannattaa se huomioida jaettaessa maatilan ansiotuloa puolisoiden kesken.
Ansiotulo vs. pääomatulo –jako kannattaa tehdä siinä suhteessa, mikä antaa ansiotulo-osuudelle mielekkään verotuksen tason. Pääomatulon osalta progressio on huomattavasti pienempi, joten sen osalta ei verosuunnittelulla ole yhtä suurta merkitystä. Toki on edullista, jos pystyy pitämään yrittäjäkohtaisen pääomatulon alle 30.000 eurossa.
Mvl-maatalousverotuksen yksi suurimmista eduista on mahdollisuus vähentää varastoon ostettujen tuotantotarvikkeiden hankintameno suoraan vähennyksenä niiden maksuajankohdan mukaan maksuperusteen mukaisesti. Veroilmoitusta laadittaessa sitä ei enää voi hyödyntää, mutta kokonaisuutena siitä on suuri hyöty maatilan verotusta suunniteltaessa. Sama kassaperiaate on hyödyksi myös maksettaessa laskuja vuoden vaihtuessa.
Laadittujen välitilinpäätösten perusteella vuosi 2021 oli yllättäenkin suhteellisen tyypillinen vuosi aktiivimaatiloille. EU-tuet maksettiin normaalissa aikataulussa ja tuotteista saatava hintataso oli vuoden loppua kohden suhteellisen hyvä. Parhaimmillaan tuotantopanosten pääosa oli ostettu jo aiemmin silloisilla kohtuullisilla hinnoilla. Kun toisaalta uusia tuotantopanoksia ei enää uskallettu ostaa niiden poikkeuksellisen korkean hintatason vuoksi, saattoi verotettava tulo olla tyypillistä korkeampikin. Maatilojen taloudellisen tilanteen raadollisuus tulee näkymään vasta vuoden 2022 veroilmoitusta laadittaessa.
Maksuvalmiuden osalta ongelmat ovat sylissä jo nyt. Tämä tulee huomioida määritettäessä ennakkoveroja alkaneelle vuodelle.