Jauhelihafarssi

Kun Helsingissä taksikuski alkaa kertoa sijoitusneuvoja, on aika myydä kaikki sijoitukset pois. Sama juttu tuntuu olevan suomalaisessa ruokakeskustelussa; kun jauhelihan saatavuusongelmaan jokainen somevaikuttaja tietää ratkaisun ja kaikki haluavat olla maanviljelijän kavereita, lienee viisainta siirtyä takavasemmalle ruokkimaan elukoita. Kymmeniä vuosia olen tätä Suomen maataloussektoria seurannut, mutta en silti osaa yksiselitteisesti vastata, miksi jauhelihasta on pulaa.

Koska ruokakaupan tyhjiä hyllyjä on totuttu näkemään lähinnä Venäjän uutisissa, hätkähdyttää se omassa lähikaupassa. Milloin on leipähyllyt tyhjinä, milloin lihahyllyt. Äkkiseltään tuntuu itsestään selvältä, miksi jauhelihasta on pulaa kauppojen hyllyillä- lihan tuottajahinta on liian matala tuotantokustannuksiin verrattuna ja tuotanto siten heikosti kannattavaa. Kauppa puolestaan perustelee asiaa sillä, että viime vuoden puolella pakastevarastot myytiin alennuksella tyhjiksi, ja nyt sitten ei ole reservejä käytössä, kun tuotanto on hiipunut ja kysyntä kasvanut. Vähintäänkin pitää kysyä, että olisiko aika vaihtaa kaupan johtoporrasta, jos ei tämän vertaa osata varautua markkinoiden muutoksiin? Ja vaikka jauhelihasta on pulaa ja kauppa on nostanut sen kuluttajahintaa (viikolla 19 hinta kaupassa 17,80 €/kg), ei lihan tuottajahintaa (lehmästä maksetaan n. 2,00 €/kg) ole silti nostettu juuri lainkaan. Markkinat eivät siten toimi, mikä onkin yhä uudestaan toistuva piirre suomalaisessa elintarvikeskenessä.

Tarkemmin ajateltuna asia ei kuitenkaan ole niin selvä. Miksi lihasta on juuri nyt pulaa ja miksi ei ollut puoli vuotta sitten, tai kaksi vuotta sitten vaikka lihan hinta ja tuotantokustannukset olivat samalla tasolla kuin nyt? Entä miksi kauppa ja jalostava teollisuus ei korvaa puutetta tuontilihalla niin kuin sillä on yleensä tapana hyvin herkästi tehdä? Ja miksi on pulaa erityisesti jauhelihasta, mutta samaan aikaan on kaupoissa muuta naudanlihaa eri muodoissa? Ja miten voi olla pulaa ns. punaisesta lihasta, kun jo pitkään meille on mediassa kerrottu, että kukaan ei enää syö punaista lihaa eikä juo maitoa? Samoin, miten voi olla pulaa naudan jauhelihasta, mutta ei ole pulaa maitotuotteista?

Suomalainen jauheliha on tunnetusti suurelta osin lypsylehmän lihaa, jota saadaan teurastetuista lypsylehmistä. Tai siitä tunnetusta kaupan sikanaudasta, mistä kaupunkilaisserkku uskoositä saatavan. Lypsylehmien lukumäärä Suomessa oli pitkään 300.000 lehmän suuruusluokassa, mikä määritti naudanlihan tasaisen tulon markkinoille. Vasta hiljattain lukumäärä on alkanut laskea noin 3 %: vuosittain ja vuonna 2025 lypsylehmiä lienee olla tuotannossa enää 230.000 lehmää. Samassa suhteessateuraaksi kasvatettavien välitysvasikoiden lukumäärä on laskenut, mikä edelleen on vähentänyt naudanlihan kokonaistuotantoa. Lisäksi saadaan naudanlihaa Suomen 63.000 emolehmästä, joilla ei tuoteta maitoa, vaan kaikki syntyvät vasikat kasvatetaan teuraseläimiksi. Emolehmien lukumääräkin on laskenut viime aikoina 2 % vuosittain. Kotimaista naudanlihaa saadaan markkinoille siten lähes miljoona kiloa vähemmän joka vuosi.Tuotannon väheneminen on varmasti tärkein tekijä lihapulaan, mutta se ei kerro sitä, miksi hyllyt ovat tyhjät juuri nyt. Yhdeksi perusteluksi on esitetty kaupan pakastevarastojen tyhjentämistä alennusmyynneillä viime vuoden puolella.

Naudanlihaa sinällään löytyy kaupoista, mutta se on kalliimpaakokolihaa. Samoin on hyvin tarjolla erilaisia makkaroita grillikaudelle, muuta niiden osalta voi epäillä käytetyn lihan määrää. Huumori sikseen. Pulaa on siten vain naudan jauhelihasta. Väkisinkin alkaa kalvaa mieltä, että onko syynä vain kateprosentit. Onko jauhelihan myynti vähiten kannattavaa lihan myyntiä, jolloin pula ohjataan siihen?

Oma kuriositeettinsa liittyy naudanlihantuotantotilojen kehittämiseen. Lihantuotantoa harjoittaneet maatilat olivat vielä hiljattain pannabullassa laajennusinvestointien ja niiden investointiavustusten osalta. Ainoastaan emolehmätilat saivat täydet investointiavustukset, kun taas välitysvasikoiden kasvattajat jäivät ilman tukea. Perustelu oli kait siinä, että haluttiin rajata naudanlihantuotannon määrää. Tämä logiikka on sikäli vinha, että eihän välitysvasikkapohjainen kasvatus voi nousta sitä korkeammaksi, kuin mitä Suomessa syntyy lypsylehmille sonnivasikoita? Tuotannon määrä on vakio investointiavustuksesta riippumatta.

Jauhelihagatessa on ainakin yksi hyvä puoli. Se on laittanut kuluttajan pohtimaan lihan kulutustaan. Paljonko tulee vuodessa naudanlihaa syötyä ja paljonko siitä on jauhelihaa. Tiedon saanti on helppoa, koska nykyäänhän kauppa tietää syömiseni paremmin kuin minä itse. Sitäkin voi miettiä, että onko lihan kulutuksen tiedottamisessa ollut jonkinlaista korostettua woketusta, kun ainakin itselle on syntynyt vaikutelma kuluttajien hurjasta siirtymisestä vegen suuntaan. Onko vaikutelma ja todellisuus eriävä?

Hartaasti pitää toivoa, että tämä jauhelihakeskustelu ei saa aikaan naudanlihan tuonnin lisäämistä. Onneksi naudanlihasta on pulaa koko maailmanlaajuisesti, mikä hillitsee tuontia. Suomalaisen naudanlihantuotannon ja myös maidontuotannon osalta pitää muistaa kaksi merkittävää vahvuustekijää. Meillä naudat syövät pääasiassa nurmea rehunaan, kun muualla maailmassa syötetään naudoillekin ”sianrehua”, maissia, soijaa ja muuta viljarehua. Samoin Suomessa ei ole pulaa vedestä, koska vuotuisesta sadannasta käytetään vain pieni osa, joten suomalaisen naudan vesijalanjälki ei ole ongelma, toisin kuin useimmissa suurissa lihantuottajamaissa.

P.S. Nautasanastoa alle 50-vuotiaille lukijoille: Lehmä ei ole eläinlaji, vaan nauta on. Nauta voi olla lehmän lisäksi mm: sonni, hieho, härkä tai vasikka. Härkähän on ns. leikattu sonni, jolta on kivekset poistettu, mitä ei Suomessa tehdä lainkaan. Nauta syö rehua, ei ruokaa, mutta protskujen tasoja sillekin lasketaan. Nauta poikii, ei synnytä. Nauta ei harjoita seksiä, vaan se astuu. Ja kun nauta viedään teurastamolle, sille ei tehdä eutanasiaa vaan se lopetetaan ja sen jälkeen teurastetaan. Nauta on myös ainoa eläin, joka kuollessaan muuttaa sukupuolta; navetan lehmästä tulee ravintolan sonni tai härkä.