Search
  • Jarmo Keskinen

Rutikuivan kesän tilinpäätös

Keväällä sitä tuli kirjoitettua, että kyllä nyt täytyy jo tulla normaali kasvukausi, kun on ollut poikkeuksellisen kuivaa kolme vuotta putkeen. Neljännen rutikuivan kesän jälkeen olo on kuin kuivan kesän oravalla.

Täällä Mäntsälässä ja Keski-Uudellamaalla laajemminkin satoi kesäkuussa yhteensä 12 mm, heinäkuussa 18 mm ja elokuussa 17 mm, eikä syyskuu tilannetta juurikaan ole korjannut. Viljakasvien kasvukauden aikaiset kokonaissateet kylvöjen jälkeen olivat n. 50 mm. Kokemuksen perusteella meidän pelloillamme tulisi sataa kasvukaudella jokseenkin millimetri per päivä, jotta kevätviljojen satopotentiaali saadaan normaalisti hyödynnettyä. Nyt saatiin siitä jokseenkin puolet.


Heinäkuussa tuli ennustettua, että kuivuus kurittaa kevätviljoja niin, että savimailla menetetään 35 % optimivuoden sadosta. Valitettavasti toteutuma oli tuotakin karumpi. Keskimäärin Keski-Uudellamaalla savimailla kevätvehnän ja mallasohran tyypillinen sato lienee ollut n. 2.800 kg/ha. Jos optimina pidetään noilla kasveilla 5.000 kg/ha (maksimisadot ovat vielä erikseen), niin toteutunut sato oli 56 % optimista, ja sadonmenetys siten 44 %.


Onneksi syysviljat korjasivat tilannetta. Siis niillä, kenellä syysviljat säilyivät hengissä. Talvituhoissa oli erittäin suurta vaihtelua paikallisesti maatilojen kesken. Tärkein vaikuttava tekijä oli pellon viettävyys ja toisena pellon maalaji. Pöytätasaisilla savimailla talvituhot olivat 100 %:n luokkaa, mutta rinnemailla hieta- ja hietasavipellot säilyivät lähes kokonaan kasvussa. Kuiva ja kuuma kesä kasvatti syysviljoja erinomaisesti. Paras satotaso saatiin useimmilla viljatiloilla syysvehnästä, reippaasti yli 7.000 kg/ha ja hybridiruis oli sitä jonkin verran matalammalla tasolla. Populaatio-rukiit antoivat n. 4.000 kg/ha, mikä sekin on varsin hyvä sato kuivuuden käristämälle kasvukaudelle. Multamailla ja runsasmultasilla hienohietamailla satotasot olivat kevätviljoillakin edellisiä korkeampia, mutta niilläkin kuivuus ja hellejaksojen vaikutus satotasoon on nähtävissä. Ennätyssatoja ei ole saanut kukaan.

Myös säilörehunurmille kuiva kesä oli haastava. Vaikka kolme satoa oli mahdollista kerätä, niin käytännössä vain ensimmäisestä korjuukerrasta saatiin normaali tulos. Sen jälkeen rehunkorjuu on ollut enemmänkin huithapelin niittämistä. Säilörehun riittävyys on ensi kesänä monellakin karjatilalla kriittinen tekijä. Siihenhän se sopii muiden kriittisten tekijöiden jatkoksi: ostorehun hinta, sähkön hinta, öljyn hinta ja velkojen korkotaso. Vakavin tilanne lienee olla naudanlihan tuottajilla.

Viljan hinta vaikuttaa asettuvan ensi talvena tasolle n. 300 €/tn, ja lannoitteiden hinta tasolle n. 700–800 €/ tonni. Sähkön hintaa on vaikea ennustaa, mutta toivottavasti ei tarvitse maksaa koko talvea nykyisiä hintoja. Tämän päivän tieto on, että ensi talven sähköjohdannaiset ovat laskeneet kuukauden aikana n. 45 %.Myös polttoöljyn hinta vaikuttaa asettuvan nykyiselle tasolleen. Viljatilan liikevaihdoksi vuodelta 2022 näyttää tulevan n. 1.400 €/ha, jos myy viljan tämän vuoden puolella. Se on varsin korkea summa ns. normaalivuosiin verrattuna, lisäystä n. 40 %. Mutta kun samaan aikaan lannoitteiden hinta on noussut n. 100 %, sähkön 300 % ja polttoöljyn n. 50 %, ei viljatilan rutikuivan kesän tilinpäätöksestä kovin kummoista saada.

Toki on aina niitä hannuhanhia, jotka viljelivät vielä vanhoilla tosi edullisesti hankituilla lannoitteilla ja polttoaineilla, sekä saivat vähintäänkin hyvän sadon, jonka kiinnittivät keväällä 430 euron hinnalla. Tilinpäätös näyttää varmasti ennätyksellisen hyvää tulosta. Ei ehkä kuitenkaan kannata lähteä sitä nakkikioskin jonossa huutelemaan.

Osuuspankki julkisti viikolla yrittäjäkyselynsä tulokset. Sen mukaan yritykset säästävät kuluissaan, mutta samaan aikaa ylläpitävät normaalia investointien määrää. Sitä voisi suositella maatiloillekin, jos vaan kassa sen kestää.

 

606 views0 comments

Recent Posts

See All