Pitääkö aina synkistellä?

Kevätkauden päätteeksi tuli ennustettua, että tästä tulee hyvä vuosi. Onhan se pitänyt osin paikansakin. Innokkaimmat jo elvistelevät kylillä yli 7 tonnin keskisadoillaan. Ainakin märkänä puimurin mittarilla mitattuna siitä pellon parhaasta paikasta.

Alkukesä oli poikkeuksellisen kostea, mikä sai kasvustot hyvään vauhtiin ja heinäkuun helteet saivat sadon kypsymään vauhdilla. Toki Uudenmaan savikoilla liialliset sateet liettivät pellot hapettomiksi ja samalla myös poudanaroiksi.  Lisäksi viljanostajat ovat laskeneet rehuohran hinnan jo 130 euron tonnihinnan alle, että se siitä onnesta. Maidon tuottajahinta on pysynyt edelleen oikein hyvällä tasolla, ja maitotilat tekevät hyvää tulosta, jos rehun suhteen ollaan omavaraisia. Eikä lihantuottajillakaan ihan huonosti mene, vaikka jauhelihan raaka-aineesta ei reilua hintaa maksetakaan.  Jopa tilastojen pitäjät kertovat maatilojen kannattavuuden parantuneen tänä vuonna hirmuisen loikan. Se ei kylläkään pidä paikkaansa kuin osittain, mutta hyvä että edes niin.Hyvistä tunnusluvuista huolimatta harrastamme itseruoskintaa joka yhteydessä?

Nordean konsernijohtaja Frank Vang-Jensen antoi elokuussa erinomaisen haastattelun MTV:lle. Hän kertoi, miksi suomalaisten suhtautuminen omaan talouteensa on erilainen kuin muualla Pohjoismaissa ja miksi olemme pudonneet naapureidemme talouskehityksen kelkasta jo yli 10 vuoden ajan. Meillä suomalaisilla on kuulemma poikkeuksellinen taipumus mollata omaa toimintaamme. Taloudessa emme halua ottaa hallittujakaan riskejä. Vähättelemme itseämme ja keskitymme ongelmiin sen sijaan, että keksisimme ratkaisuja niihin. Vang-Jensenillä oli esittää realistiset keinot, mitä meidän tulisi tehdä toisin.

Maatilaekonomiaan tämä liittyy siltä osin, että kun suomalaiset jurnuttavat kotona ja säästävät rahaa nollakorkoisilletalletustileille ja ostavat halvinta halpuutettua ruokaa kaupasta, heijastuu se välillisesti maataloustuotteiden hintoihin. Kuluttaja ei ole valmis maksamaan yhtään enempää kotimaisesta, lähituotetusta laatuelintarvikkeesta.

Kaiken lisäksi lehdistö ylläpitää masentavaa ilmapiiriä uutisoimalla asioista lähes pelkästään kielteisistä asioista. Asiakokonaisuuksista kaivetaan esille aina se kielteinen puoli. Viikolla 35 katsoin kaikki Yle:n ja MTV:n pääuutislähetykset. Tein niistä tukkimiehenkirjanpidon sillä perusteella, oliko käsiteltävä uutinen kielteinen, neutraali tai myönteinen. En siis arvioinut toimittajan suhtautumista asiaan, vaan ainoastaan uutisen aihetta. Tyypillisesti pääuutislähetyksessä oli 10–11uutisaihetta, viikonloppuisin vähemmän. Yhteensä uutisia oli viikon aikana 138 kpl. Positiivisia niistä oli 11kpl (8 %), neutraaleja 16 kpl (12 %) ja selkeän kielteisiä 111 kpl (80 %). Luo tässä nyt sitten uskoa tulevaisuuteen.

Ymmärrän kyllä, että lehdistön tehtävä on kertoa yhteiskunnan ja vallankäyttäjien epäkohdista. Senkin ymmärrän, että nykyisessä mediakentän kilpailussa vain huono uutinen on hyvä uutinen.Mutta silti. Lehdistön tulisi kertoa kaikista ympärillä tapahtuvista asioista, hyvistä ja pahoista. Se, että maailma olisi yllättäen muuttunut sellaiseksi, että tapahtuu lähes pelkästään huonoja asioita ei tunnu todelliselta. Eikä sekään, että nykyinen hallitus olisi niin huono, että kaikki asiat ovat huonoja. Jokaisen hallituksen aikana, kun tapahtuu hyviä ja huonoja asioita ja niistä kaikista tulisi kertoa. Kun illasta toiseen meille kerrotaan, että asiat ovat huonosti, aiheuttaa se epävarmuutta ja käpertymisen sisäänpäin. Kuluttajat eivät kuluta, pankit eivät rahoita eivätkä maatilat investoi.

Jos hämärä huumori sallitaan, niin onhan maatalouden investointien jäätymisellä yksi hyvä vaikutus, maatilojen kannattavuuskertoimet siitä paranevat. Kannattavuuskertoimella ja yleensäkin kannattavuuslaskennalla, kun on sellainen ominaisuus, että mitä kuluneempia ja vanhempia ovat maatilan koneet ja rakennukset, sitä paremman kannattavuuskertoimen ne antavat, jos tuotanto jatkuu entisellään. Samalla kun sijoitetun pääoman arvo laskee, nousee kannattavuuskerroin.