Maatilan vaiheittaisia kauppoja on totuttu tekemään sukupolvenvaihdoksissa, jolloin syntyy tyypillisesti siirtymäajaksi vanhempien ja lapsen yhteinen maatalousyhtymä. Vaiheittainen maatilan omistuksen siirto on mahdollista tehdä myös vieraiden välisissä kaupoissa, mutta luottamusta se vaatii.
Vaiheittaisia maatilan omistuksen siirtoja vieraiden osapuolten kesken tehtäisiin varmasti enemmänkin, mutta yleensä myyjä haluaa luopua maatilastaan suhteellisen nopeasti sen jälkeen, kun päätös myymisestä on syntynyt. Useinkin myynnistä saatavalle pääomalle on jo sijoituskohde valmiina, joten usean vuoden kestävä odottelu ei tule kysymykseen.
Useimmiten vaiheittaista maatilakuppaa haluaakin tehdä ostaja, koska niin saadaan kerralla otettava velan määrä pysymään maltillisempana. Samassa asiassa piilee kuitenkin riski siitä, että useassa osassa ostettu maatila tulee lopulta kalliimmaksi, kuin jos kauppa olisi tehty kerralla valmiiksi. Mitä suurempi omaisuusmassa vaihtaa omistajaa yhdellä kaupalla, sitä suurempi ”paljousalennus” kauppaan lähes aina sisältyy. Esimerkiksi pellon lisämaakaupoissa saattaa hehtaarihinta nousta hyvinkin korkeaksi, jos myynnissä on 10 hehtaarin ala. Mutta niissä kaupoissa, missä on kerralla myyty yli 100 hehtaaria peltoa, on hehtaarihinta pysynyt maltillisena.
Vaiheittainen myynti voi kuitenkin olla perusteltu ja järkevä vaihtoehto myös myyjälle erityisesti juuri vieraiden välisissä kaupoissa, koska niin voidaan kohtuullistaa myyntivoiton verotusta.
Sukupolvenvaihdoksissa saadaan yleensä kaupalle vapautus myyntivoitosta, mutta vieraiden välisissä kaupoissa se ei ole mahdollista. Myyntivoitosta syntyvä pääomatulo kun verotetaan samalla tavalla, kuin mikä tahansa pääomatulo. Joten jos verovuoden aikana syntyy myyntivoiton pääomatuloa yli 30.000 euroa, joudutaan ylimenevästä osuudesta maksamaan veroa 34 %, sen normaalin 30 %:n sijaan. Kaupan hajauttaminen vaikkapa kolmelle vuodella antaa merkittävän verosäästön.
Maatilan myyminen useammalla kaupalla vieraiden kesken on mahdollista toteuttaa osakeyhtiömuotoisen maatilan kautta, jolloin yksittäiset kaupat käsittävät vain osakeyhtiön osakkeita tietyn määrän. Kauppojen tekeminen on niin helpompaa, koska kyseessä on osakeyhtiön osakkeiden kohdalla irtaimen kauppa. Omat haasteensa liittyy tähänkin toimenpiteeseen, koska osakkeiden arvon määrittäminen saattaa olla haastavaa. Maatilan muuttaminen osakeyhtiömuotoon ei liene perusteltua pelkästään maatilan myynnin jaksottamisen vuoksi.
Useimmiten vaiheittaisessa maatilan kaupassa toteutetaan kaupat erillisistä maantieteellisistä maatilan osista, rekisteritiloista. Silloin tiedetään varmasti mitä ollaan ostamassa. Laajempina kokonaisuuksina kauppaa voidaan tehdä niin, että yhdellä kaupalla voidaan myydä pellot, toisella kaupalla metsämaat ja kolmannella talouskeskus rakennuksineen. Erillisillä kaupoilla voidaan myydä maatilan irtainta, tyypillisesti koneet, varastot ja tuotantoeläimet.
Koneiden kohdalla kannattaa muistaa, että koneet on mahdollista myydä verovapaasti niiden poistamattomaan hankintahintaan saakka, mutta sen ylimenevä osa on normaalia maatilan verotettavaa tuloa. Siksi koneiden myynti on viisasta jaksottaa usealle vuodelle. Myös eläinten myyntitulo on mahdollista jaksottaa, mutta varastot ovat tuloa niiden myyntivuonna.
Yksi vaihtoehto vaiheittaiseen maatilan kauppaan on vuokraaminen yhdistettynä osittaiseen myyntiin. Näin ostaja pääsee heti kiinni maatilakokonaisuuteen, vaikka omistus siirtyisikin vaiheittain myöhemmin. Metsät voidaan ostaa ensimmäisessä vaiheessa ja samalla vuokrata pellot ja tuotantorakennukset.
Kaikki vaiheittaiset maatilan kaupat sisältävät ostajalle riskin siitä, toteutuuko lopullinen kauppa kokonaisuudesta koskaan. Ostaja jää ns. löysään hirteen odottamaan tulevien vuosien tapahtumia. Samasta syystä on maatalousyhtymä sukupolvenvaihdoksen toteuttamiskeinona vain poikkeustapauksissa suositeltava. Silloinkin vain rajatulle ajanjaksolle, missä lopullisen kaupan päivämäärä tulee olla kirjallisesti sovittuna.