top of page
Search
  • Writer's pictureJarmo Keskinen

Kyseenalainen peltorahasto

Peltorahastot herättävät voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan. Olin mukana selvittämässä erään rahastohankkeen maatilataloudellisuutta järkevyyttä jo muutama vuosi sitten, silloisen palkkatyöni kautta. Henkilökohtainen näkemykseni oli, ja on edelleen hyvin epäileväinen. Rahastot ovat kannattavia kaikille muille, paitsi viljelijöille.

Kaikissa liiketoimissa pitää olla kristallinkirkkaana mielessä, kenen tililtä rahaa tulee, ja kenen tilille sitä päätyy. Sitä miettisin, ennen kuin rahaston kautta lisämaakauppaa alkaisin tehdä.


Peltorahastojen idea on lainattu lähinnä muualta Euroopasta, jossa niitä on kokeiltu jo pidempään. Hieman saman tyyppistä toimintaa Suomessakin on harjoitettu jo pitkään isoissa lisämaakaupoissa, joissa maa-alue on ostettu perustettavan osakeyhtiön lukuun, ja viljelijä on sitten vuokrannut pellon ”omalta” osakeyhtiöltään.


Peltorahaston idea on samanlainen, kuin yleensäkin rahastoissa. Niissä suuri joukko henkilöitä antaa rahaa rahastoon, joka sitten sijoittaa varat edelleen muutamaan yritykseen. Kun yritykset tekevät tulevina vuosina voittoa, jaetaan osa voitoista rahastossa mukana oleville sijoittajille.

Harjoitettavan yritystoiminnan on siten oltava hyvin kannattavaa, jotta voitto-osuudesta riittää jaettavaksi sijoittajille, rahastolle kulujen katteeksi ja lisäksi yrittäjälle itselleen kohtuullinen korvaus. Tämä on se peltorahaston suurin haaste. Pystyykö markkinahinnalla ostetulla peltoalueella maanviljelijä tekemään sellaista tulosta, että siitä riittää jaettavaksi yrittäjän itsensä lisäksi kahdelle muullekin osapuolelle? Nähdäkseni ei mitenkään.


Koska tuottoa ei lasketa koko maatilan antamasta tuloksesta, vaan ainoastaan ostettujen peltohehtaarin antamasta taloudellisesta tuloksesta, on lähtökohta n. 1.000 €/ha kokonaisliikevaihto. Siitä vähennetään muuttuvat kustannukset n. 65 % liikevaihdosta. Lisäksi pitää vähentää kiinteät kustannukset koneiden ja rakennusten kulumisesta, mikä on vähintään 15 %. Sijoittajille ja rahastolle jää silloin jaettavaa tulosta 200 €/ha, mutta vain, jos yrittäjä tyytyy nollatulokseen, vaan miksi pitäisi? Peltohehtaarin antama tuotto pystytään luonnollisesti laskemaan monella tavalla; helposti laskelmasta saa hyvinkin kannattavan. Rahaston kohdalla laskelmat on tehtävä finanssivalvonnan valvovan silmän alla, joten kyllä siinä äkkiä on laskelman tekijällä tehotippa nenänpäässä.

Peltorahastoon sijoittava yksityishenkilö luonnollisesti vaatii sijoitukselleen tuottoa, mikä lienee olla nykytilanteessa minissään n. 3 %, koska sen tuoton saa pankkitililtäkin. Ymmärtääkseni rahasto lupaa tuoton syntyvän osittain ostetun pellon markkinahinnan noususta, ja toinen puoli vuosittain maksettavasta tuotto-osuudesta (osingosta). Itse en uskaltaisi rahastoon sijoittaa, koska pellon hinnan nouseminen seuraavan 20 vuoden ajan keskimäärin 1,5 % vuosittain on hyvinkin kyseenalaista. Viimeisen 10 vuoden aikana pelloista maksetut markkinahinnat eivät ole nousseet lainkaan.


Kaikessa rahastotoiminnassa on aina yksi osapuoli, joka varmasti voittaa - se on rahasto itsessään. Miksi muutoin se olisi rahastoa perustanut. En ota kantaa nyt toiminnassa olevan S-pankin Uudistuva Maatalous -rahastoon, mutta yleisesti voidaan todeta rahastojen perivän n. 2 % korvauksen sijoitetusta pääomasta sen osuuksien omistajilta. Markkinahintaisen lisämaan ostaminen ei ole koskaan laskennallisesti kannattavaa, koska pellosta pitää maksaa Etelä- ja Länsi-Suomessa noin kolminkertainen hinta sen tuottoarvoon nähden. Mikään rahasto ei tätä muuksi muuta.


Maan ostamista voidaan kuitenkin perustella maatilan kehittämisellä ja muilla henkilökohtaisilla arvostuskysymyksillä. Suurten joukkoon, kun olisi hienoa päästä. Lisämaan ostaminen on käytännössä mahdollista, jos on valmis sijoittamaan koko maatilan antaman tuoton lisämaalainan maksamiseen. Silloin pitää laskea rehellisesti, paljonko velkaa maatilani sietää, ja pohtia asiaa oman pankin kanssa. Jos lisämaan osto on ajankohtaista, mutta verotus on menossa sekaisin sen vuoksi, perusteltu ratkaisu on siirtää maatila osakeyhtiömuotoon. Silloin jää enemmän rahaa velan lyhentämiseen, ilman maksettavan veron kohtuutonta nousua.

Nyt toiminnassa olevan peltorahaston osalta olen saanut informaatiota siinä mukana olevilta, tai sitä harkinneiltatoimijoilta.


P.S. Kuvassa Laitialan kartanon JD X9 1100 puimuri 13,7 metrin leikkuupöydällä.

888 views0 comments

Recent Posts

See All

Maitotilojen jako kahteen

Maitotilojen lukumäärä on laskenut hurjaa vauhtia viime vuodet. Viimeisen kymmenen vuoden aikana laskua on ollut pahimmillaanlähes 10 % vuodessa ja keskiarvonakin n. 7 % vuosittain. Nykyisellään Suome

Comments


Post: Blog2_Post
bottom of page