Maatilojen tulot ovat laskeneet viljatiloilla viljan tuottajahinnan myötä ja maitotiloilla maidon tuottajahinnan laskettua. Pahin kassakriisin aika vuodesta on juurikin näin keväällä. Ei kuitenkaan pidä ripotella päälleen tuhkaa, koska edelleen ollaan viljalla huomattavasti yli 160 euron tonnihinnan ja maidolla 42 sentin litrahinnan yläpuolella, mikä oli tuottajahintojen tilanne ennen Covidia ja Venäjän hyökkäyssotaa. Lisäksi peltoala- ja kotieläintuet ovat laskeneet varsinkin joillakin nautakarjatiloilla yllättävänkin paljon. Merkittävin haaste on syntynyt kustannusrakenteen ja -tason muutoksista. Kesällä 2022 huippuunsa nousseet kustannukset eivät ole laskeneet samassa tahdissa myyntituotteiden kanssa. Toiminnan kate on poikkeuksellisen pieni.
Toivottavasti edes luontoäiti olisi tänä kesänä suosiollinen, joskin toukokuun täydellinen sateettomuus ennustaa ainakin eteläiseen Suomeen taas kerran rutikuivaa alkukesää.
Jos maatilan talous on kunnossa, ei erityisiin toimenpiteisiin talouden tasapainottamiseksi tarvitse ryhtyä, mutta maksuja joudutaan jaksottamaan, jotta tilillä olisi rahaa silloin, kun laskut erääntyvät maksettavaksi. Samoin maatilan käyttelytilin luottorajaa on perusteltua korottaa maksuvalmiuden ylläpitämiseksi, jos odotettuja tukimaksatuksia ei tullutkaan silloin kun piti. Myös maatilan tuloverotuksen ennakkoveroja on perusteltua alentaa maksuvalmiustilanteen parantamiseksi, koska vuoden 2024 verotettava tulo jäänee aiempaa matalammaksi. Edelleen pienempiä ylläpitoinvestointeja on perusteltua siirtää tuleville vuosille, jos niitä ei väliaikaisesti ole mahdollista tehdä maatilan tulorahoituksella. Tuotantoa ylläpitävät välttämättömät hankinnat, kuten kalkitus, koneiden huollot ja siemenviljan uusiminen, tulisi kuitenkin pystyä tekemään ajallaan. Tyypillisellä keskivertomaatilalla, mikä se sitten onkaan, on velkaa n. 0,5–1.0 kertaa liikevaihdon verran. Uuden käyttötalousvelan ottamista ei voi suositella nykyisessä tilanteessa, jos se ei ole välttämätöntä. Vakiintuneessa tilassa vilja- ja maitotiloilla on suositeltavaa käyttää vuotuisiin velanhoitomenoihin (korko + lyhennys) n. 5–15% liikevaihdosta, ja ylläpitoinvestointeihin n. 15% liikevaihdosta. Taloudellisen tilanteen vaikeutuessa em. suositusarvoista joudutaan joustamaan.
Jos maatilan talous on ollut jo pitkään haastava, joudutaan keväällä useinkin tinkimään maatilan normaalista toiminnasta. Laskuille kannattaa neuvotella poikkeavia maksuaikoja, ja käyttelytilin luottorajaa on usein nostettu korkeimmalle rahoittajapankin sallimalle tasolle. Se onkin hyvin perusteltua, koska pankin rahoitusehdot ovat edullisemmat, kuin laskujen yliaikakorot, tai perintätoimistojen kulut. Velan määrä on näillä maatiloilla tyypillisesti 1.0–2.0 kertaa liikevaihto, jolloin lainanhoitomenoihin joudutaan käyttämään n. 20% liikevaihdosta. Maatilan ja yksityistalouden lainoille on vaikeassa tilanteessa perusteltua hakea lyhennysvapautta vuoden 2024 osalle. Lyhennysvapautta on mahdollista saada niin korkotuki- kuin pankkilainoillekin erillisestä hakemuksesta. Lainojen lyhennysvapaus tulisi kuitenkin sopia mahdollisimman lyhyeksi ajaksi, mielellään vain yhden vuoden kestäväksi, koska pidempiaikaisena ratkaisuna se saattaa sotkea verosuunnittelun perusteellisesti. Sinällään nyt korkotason laskiessa lyhennysvapaa on enemmän perusteltu kuin se olisi korkojen noustessa. Pysyvänä pitkäaikaisena lainaratkaisuna kannattaa neuvotella lainojen takaisinmaksuaika riittävän pitkälle ajalle, jotta lainojen lyhennysten rasitus maksuvalmiuteen olisi mahdollisimman pieni.
Vaikeassa taloudellisessa tilanteessa on perusteltua harkita myös puunmyyntiä maksuvalmiustilanteen väliaikaiseen helpottamiseen. Julkisessa keskustelussa tämä keino yleensä tuomitaan ankarasti, mutta hätä ei valitse keinoja. Lisäksi puun hintataso keväällä 2024 on suhteellisen hyvällä tasolla. Jos puunmyynnillä pelastetaan muu maatila, on se hyväksyttävä ratkaisu.
Joskus saattaa vuokrapelloista luopuminen olla perusteltua talouden parantamiseksi. Jos lisäpelto ei ole tarpeen karjan rehustuksen omavaraisuuden säilymiselle, tai jos pellosta maksetaan ylikorkeaa vuokraa, saattaa luopuminen parantaa kokonaistaloutta. Iso peltopinta-ala ei välttämättä merkitse maatilan hyvää taloudellista tilannetta, vaikka se joskus ulospäin siltä vaikuttaa.
Jos maatilan taloustilanne on päässyt jopa kriisiytymään, joudutaan ottamaan käyttöön poikkeukselliset toimenpiteet. Tällöin ei voida enää toimia järkevän kannattavuuden näkökulmasta, vaan tärkeintä on turvata välitön maksuvalmius, ja sitä kautta perheen elantomenojen kattaminen. Kaikkia laskuja ei enää pystytä maksamaan, vaan pitää keskittyä niihin maksuihin, jota maksamattomina välittömästi lopettaisivat tuotannon. Kriisitilanteessakin pitää kuitenkin minimissään huolehtia veroilmoituksen jättämisestä ja maataloushallinnon ilmoituksista, jotta ei jouduta arvioverotukseen, ja varmistetaan EU-tuet ajallaan. Talouden kriisitilanteessa on perusteltua kääntyä ammattiauttajan puoleen. Pätevän asiantuntijan tunnistaa siitä, että hänellä on paljon talouskokemusta ja kalenteri täynnä.
コメント