Kiitos palautteesta kaikille 135 viime viikon blogiani kommentoineelle ja sähköpostia lähettäneelle lukijalle. Peltomaan oikea hinta ja samoin peltomaan oikea määrä ovat varmaankin ne kaksi eniten viljelijöiden mieltä askarruttavaa asiaa. Mitä nyt myös kysymys siitä, että mistä saan rahat tämän viikon laskujen maksuun, aina kiinnostaa.
Asiakastyössä tuli oltua mukana useassa sadassa lisämaakaupassa joko ostajan, tai myyjän taloutta suunnittelemassa. Varsin usein kävi niin, että viisaasti talouttaan hoitavat vakavaraiset viljelijät jättäytyivät pois kisasta, kun hintataso ylitti järkevyyden rajat. Sen sijaan monikin heistä oli aktiivisesti ostamassa lisämaita 1990-luvun puolivälissä, kun maatiloja myytiin historiallisen edullisesti. Silloin oli oston paikka, kun käypä markkinahinta oli lähellä maan tuottoarvoa. Toki maatilan talous pitää olla kohtuullisesti kuosissaan, jotta rahoittajapankki suostuu lisämaakaupan ylipäätänsä rahoittamaan, oli hintataso sitten mikä tahansa. Ylihintainen lisämaakauppa kun on edelleen varmin keino sotkea maatilan verotus pitkälle tulevaisuuteen.
Isoa lisämaakauppaa pohtiessa kannattaa miettiä myös ne muut vaihtoehdot ostopäätöksen sijaan. Jos naapurin 60 hehtaarin peltoalasta pitäisi maksaa miljoona euroa, niin mitä muuta, sillä rahalla voisi tehdä? Vaikkapa sijoittaa sen varmoihin pörssiosakkeisiin, josta saa pitkällä aikavälillä kaksinumeroisen vuotuisen tuoton. Siihen päälle korkoa korolle efekti. 20 vuoden kuluttua pystyy ostamaan puoli kylää, jos siltä tuntuu.
Haasteellisin tilanne pellon hinnan osalta on niillä karjatiloilla, jotka ovat rakentamassa uutta tuotantorakennusta, ja sen myötä karjan lukumäärä kasvaa paljon. Silloin se lisäpelto on jostakin saatava, mutta rakentamislainojen päälle ei enää uskalla lisälainaa ottaa ainakaan markkinahintaiseen peltokauppaan. Suositeltavaa on järjestää lisäpelto valmiiksi jo ennen investointipäätöstä. Edullisinta on löytää vuokrapeltoa kohtuullisen matkan päästä ja järkevällä hinnalla. Vaan mistä otat, jos ei ole tarjolla? Kokemus on kuitenkin osoittanut, että varsinkin nuoret navetanrakentajat ovat vuokramaita saaneet yllättävänkin hyvin, kun tieto uuden navetan rakentamisesta leviää.
Oma lukunsa ovat ne lisämaanostajat, joilla talous ei niinkään perustu maanviljelyyn, vaan heillä on merkittävästi muita tuloja käytettävissään, tai vapaata pääomaa on kertynyt ihan jostakin muualta. Heidän osuutensa kaikkein korkeimmissa maksetuissa kauppahinnoissa on huomattavan suuri, lähes aina.
Maataloudesta eläviä kollegoita asia tietysti harmittaa, kun kukaan ei enää omalla kylällä pysty järkevällä hinnalla maata ostamaan. Mutta vapaaehtoista tämä touhu on.
Jos peltomaan hinta tuli käsiteltyä, niin seuraavaksi pitää kysyä, että paljonko sitä maata viljelijä tarvitsee? Joskus viime vuosisadalla olin maatilalla käymässä suunnittelemassa lisämaainvestointia. Aamupäivä oli numeroita pyöritelty ja verotusta suunniteltu. Lopulta isäntä päätyi lopputulemaan, että kyllä sitä peltoalaa pitää laajentaa 200 hehtaariin, jos viljatilalta meinaa elantonsa ottaa. Asiantuntijana sitä suosittelin järkeväksi tavoitteeksi 10 vuoden päähän. Maatilan edellinen isäntä oli vaiti kuunnellut vierestä suunnitelmiamme ja totesi: ”Se on, kuulkaas poijaat niin, että äläkää ryhtykö maanahneeksi - kukaan ei tarvitse maata kuin kaksi neliötä”.
Comments