Kuluvalla viikolla julkistettiin Luonnonvarakeskuksen tilastotietoja Suomen maatiloista. Viljelmien lukumäärä on laskenut vuoden aikana n. 900 maatilalla. Jatkavia maa- ja puutarhatiloja on nyt n. 45.000 kappaletta. Niistä varsinaisia alkutuotantoa harjoittavia aktiivimaatiloja lienee olla n. 43.000. Pudotusta maatilojen lukumäärään on yhden vuoden aikana tullut lähes 2 %.
Kuluneen kesän heikko satotaso yhdistettynä huippukalliisiin tuotantopanoksiin lienee edelleen kiihdyttävän maataloudesta luopumista – pitäkää tunkkinne. Sinällään maataloudesta luopuminen ei ole kokonaisuuden kannalta pelkästään huono asia. Kun joku luopuu, syntyy toiselle mahdollisuus laajentaa toimintaansa. Niin kuin pörssiosakekaupasta kuvainnollisesti sanotaan: ”Kun kaduilla on verta, on aika ostaa”. Kokonaisuutena katseltu positiivinen maatalouden rakennekehitys voi kuitenkin henkilökohtaisella tasolla olla yksittäiselle viljelijälle tragedia, eikä sitä pidä koskaan vähätellä.
Ainoa viljelijäryhmä, joka pystyy jatkamaan vielä tappiollistakin maataloustoimintaa, ovat harrasteviljelijät. Huoltovarmuuden kannalta niillä on oma merkityksensä, ne kun seisovat viimeisenä. Osa harrastetiloista on erityisen hyvin ja ammattimaisesti hoidettuja. Harrasteviljelmän erottaa muista maatiloista se, että niillä maatalouden antama taloudellinen tuotto ei ole merkityksellinen kokonaisuuden kannalta - perheen hyvinvointi katetaan muualta. Maataloutta harjoitetaan silloin muista syistä, kuin tuloksen tekemisen vuoksi.
Tyypillisesti harrastemaatalouden antama tulo on alle 10 % perheen kokonaistuloista. Tilojen peltopinta-ala on tyypillisesti varsin pieni, n. 5-20 ha. Tuotantosuuntana harrastetiloilla on lähes aina viljanviljely. Harrasteviljelmien työllistävyys vaihtelee paljon, mutta oleellista on se, että töitä tehdään vain sen verran, kuin sopivalta tuntuu ja lomaviikoille sopii. Samalla logiikalla uusitaan maatalouskoneita ja rakennuksia. Harrastetiloilla ei yleensä ole kehittämissuunnitelmia, vaan toimintaa jatketaan nykyisessä laajuudessa. Nämä maatilat ovat usein viljelijän kotipaikkoja ja toimintaa jatketaan sukutilan periaatteilla.
Harrasteviljely herättää kriittisiä ajatuksia muiden viljelijöiden keskuudessa. Kesämökkiviljelijöiden vuoksi kun maata ei tulekaan vapaille markkinoille niin paljoa, kuin aktiivisesti laajentavat toivoisivat. Harrasteviljelmät saavat myös EU-peltoalatukia samoin kuin muutkin maatilat. Pitäisikö tuet ottaa pois harrastelijoilta ja jakaa ne vaikkapa peltoa raivanneille? Miksi yhteisistä verovaroista pitää tukea joidenkin harrastustoimintaa?
Harrastetilojen saamat peltoalatuet ovat suhteellisen pieniä, koska tuet maksetaan peltopinta-alan mukaan. 10 peltohehtaarin harrastetila saa tukia n. 4.500 € vuodessa.
Keskimäärinhän suomalaisella maatilalla on peltoa käytössään n. 50 hehtaaria, ja täällä Etelä-Suomessa n. 60 hehtaaria. Peltoalatukia kaikille maksetaan samassa suhteessa n. 470 €/ha. Toinen tapa jakaa EU-viljelijätuet olisi vaikkapa tasasuuruinen tilakohtainen tuki. Silloin Suomen maataloustuen (lue: kuluttajatuen) kokonaispotti kaksi miljardia euroa jaettaisiin tasan kaikille 45.000 maatilalle. Jokainen maatila saisi siten tukia n. 44.000 € vuodessa. Viljellä saisi mitä haluaa ja karjaa kasvattaa, mutta mitään tukea toiminnan pohjalta ei enää tulisi. Harrastetilalle tämä olisi lottovoitto, ja muille jotakin muuta. Riittäisi ainakin keskustelunaihetta. Ehkä tämä nykyinen järjestelmä ei olekaan ihan niin huono, kuin usein mainitaan.
Vaan annetaan kaikkien kukkien kukkia. Harrasteviljelijäkin saa ne samat kiksit, kuin me kaikki muutkin maanviljelijäksi tunnustautuvat. Kevään äestyksillä on parasta keväinen valo, kylvämisessä on parasta orastuminen, puimisessa parasta valuva viljavirta ja viljan kuivatuksessa kuivurikoneiston kyljen lämpö syksyisessä yössä.
PS. Käytän blogeissani maanviljelijä ja maatila sanoja. En käytä maaseutuyritys, tai -yrittäjä-termejä. Nähdäkseni maanviljelijä ja maatila ovat niin kunniakkaita sanoja, että niitä pitäisi käyttää edelleen. Maanviljelijän elämä kun on aina ollut yritystoimintaa, ei se siitä miksikään ole muuttunut. Ja maatila on maatila tilan koosta tai verojärjestelmästä riippumatta. Pötsin ja fotosynteesin hyödyntämiseen tämä aina tulee perustumaan. Eikä muuallakaan maailmassa maanviljelijä-sanaa ole tarvinnut miksikään muuttaa, farmer on edelleenkin farmer.
Commentaires