Tästä tulee hyvä vuosi

Meillä maanviljelijöillä on paha tapa valittaa koko ajan. Jos ei muusta, niin keleistä. Aina on liian kuivaa, märkää, kylmää, tai kuumaa. Hinnat ovat huonot, kukaan ei arvosta, lehmät ei lypsä,satotaso on heikko ja koneet reistaa, eikä mutteria saa auki sitten millään. Huoltomiestä ei löydy, kun sitä tarvitsisi ja varaosien hinnat ovat pilvissä. Punavihreät on jatkuvasti telkkarissa ja maatalouden vika on merien saastuminen ja luonnon köyhtyminen. Mettässäkin on itikoita ja nettiyhteys pätkii. Pääasia on, että koskaan ei ole hyvin. Sitä kun toitottaa itselleen, niin siitä saa jotenkin sellaisen itsesäälinsekaisen hyvänolontunteen. Kun kertoo muille, että on kurjaa, sisimmässään toivoo, että kuulija todistaa asian olevan toisin.

Tänä keväänä ja alkukesänä on poikkeuksellinen tilanne; oikeastaan vähän kaikki on hyvällä tolalla. Tai no, ei ehkä ihan hyvällä, mutta ei ainakaan perin kurjallakaan. Ei tehrä tästä nynumeroo.

Maidon hinta on poikkeuksellisen korkealla tasolla. Pitoisuuslisineen lähes 0,52 €/l. Ja hyvä tilanne on jatkunut vuodesta 2022 lähtien. Helppo olisi syyttää tilanteesta vain Venäjän yhä raukkamaisempaa hyökkäystä Ukrainan siviileitä kohtaan, mutta kyllä tilanteelle on laajempaakin perustetta. Maailmalla syödään ja juodaan maitoperäisiä tuotteita enemmän kuin ennen. Vielä muutama vuosi sitten laskettiin maitotilojen taloutta tuottajahinnalla 0,41 €/l, mitä sitäkin pidettiin optimistisena. Silloin olisi kannattanut investoida uuteen navettaan, niin nyt pääsisi lypsämään hyvällä hinnalla. Toki on juoksevat menotkin kasvaneet, mutta kotovaraisella, hyvää säilörehua riittävästi tekevällä maitotilalla tehdään nyt hyvää tulosta.

Viljatiloilla ei pääse elvistelemään hyvällä viljan tuottajahinnalla, mutta muuten näyttää erinomaiselta. Viileän ja poikkeuksellisen kostean kevään ja alkukesän jälkeen kasvustot näyttävät tasaisiltaja satopotentiaalista on vielä lähes kaikki jäljellä. Nyt pitäisi toki ajatella talonpoikaisesti, että kyllä siitä vielä jokin vitsaus tulee ja sato menetetään, mutta nautitaan niin kauan kuin siihen on aihetta, kesäkuun toisella viikolla pellot näyttävät todella hyvältä.

Maanviljelijää koskee myös puun hinta. Sehän on sellaisella tasolla, että ei oikein jaksa uskoa sen olevan totta, mutta kyllä se on. Tukkipuusta saa yli 80 €/m3 ja mäntykuidustakin yli 30 €/m3! Jos jollakin on vielä uudistuskypsää metsää pystyssä, tai sopivaa harvennettavaa, niin nyt on se hetki. Tästäkin ilosta saanemme kiittää venäläisten hyökkäysintoa. Lisäksi asiantuntijat kertovat, että kirjanpainajakaan ei kiusaa viileänä kesänä kovin pahasti, niin enää ei ole riesana kuin hyttyset ja hirvet – pitäähän sitä jostakin valittaa.

Nautatiloillakin on saatu, jos ei sentään lisää hintaa lihalle, niin ainakin julkista tunnustusta ja kuka lohduttaisi nyytiä -tunnelmaa. Sekin on tosi harvinaista herkkua maanviljelijöille. Alkaa jo tuntua vähän samalta kuin Ranskassa, jossa kansalaiset tukevat omia maanviljelijöitään. Ja onhan teurastamoiden neuvotteluasema nyt julkisen paineen jälkeen ihan toinen, kun seuraavan kerran sopivat lihan myyntihinnoista, joiden soisi heijastuvan tuottajahintoihin jatkossa. Pieni ruoan puute ja tyhjä hyllytila kaupassa tekee hyvää asenteille.

Ja mikä parasta, nuoret ovat alkaneet kiinnostua maanviljelijän ammatista. Ainakin virallisia aloittamisavustuksia myönnettiin viime vuoden tukikaudella selvästi enemmän kuin moneen vuoteen sitä ennen, lisäystä oli peräti 40 %. Siitä on syytä olla iloinen, koska uudet viljelijät ovat edellytys suomalaiselle omavaraiselle ruoantuotannolle. Toki nousunvaraa on edelleen, ja pääsyynä korotukseen saattoi olla muutokset aloittamisavustuksen tasossa, mutta ainakin suunta on vihdoin kääntynyt.

Osaltaan sukupolvenvaihdoksia, kuin myös investointeja,edesauttaa edelleen laskeva lainojen korkotaso. Kun viitekorko on nyt 2,00 %:n paikkeilla, ja pankin marginaali siihen päälle 0,50-2,50 %, on uusien maatalouslainojen kokonaiskorko taas pitkästä aikaa maltillinen. Nollakorkojen aikaa on turha haikailla, se ei ihan heti palaa. Ja pankkien nihkeys myöntää maatalouslainaa on liioiteltua. Pitää vaan löytää se pankki, jolla maatalouslainojen suuri määrä ei ole vielä liian korkealla tasollamuodostaakseen pankille kohtuutonta riskiä, ja siten esteenä myöntää uusia maatalouslainoja.

Viljalti on tullut valitettua kuluneen talven aikana. Uskotaan, että ensi talvena ei siihen ole yhtä paljon aihetta. Palataan asiaan puintikauden taas alkaessa. Hyvää sopivan lämmintä ja aurinkoista kesää kaikille lukijoilleni.