Paljonko maksaa maanviljelijän omatunto

Uutiset ovat taas täynnä juttuja siitä, kuinka Ukrainaa tulisi tukea sen puolustustaistelussa Venäjää vastaan, koska tilanne on muuttunut huonompaan suuntaan. Maanviljelijälläkään ei ole sen parempia keinoja kiusatun tukemiseen kuin muillakaan kansalaisilla. Maanviljelijöillä on kuitenkin yksi keino vaikuttaa sodan toiseen osapuoleen, siihen kiusaajaan, vähentämällä hyökkääjän sotakassaan virtaamaa rahoitusta.

Valmistautuessa kevään kylvöihin, voi asiaan vaikuttaa. Ei ole pakko ostaa venäläisiä lannoitteita ja sitä kautta rikastuttaa Venäjän sotakassaa. Suomalainen yritys Cemagro myy edelleen lannoitteita, jotka se tuo oma-aloitteisesti Venäjältä. Lannoitteiden tuonti ei ole varsinaisesti pakotteiden piirissä eikä laitonta, mutta moraalisesti on kyseenalaista tuoda venäläisiä lannoitteita, kun tiedetään öljy-, kaasu- ja lannoitekaupan olevan Venäjän tärkeimmät välineet rahoittaa sen sotaa Ukrainaa kohtaan. Yritys on kertonut, että niin kauan tuodaan, kun suomalainen viljeljiä ostaa. Toinen suomalainen yritys Belor Agro, joka myös toi lannoitteita Venäjältä, lopetti tuonnin heti sodan alettua. Josviljelijä käyttää kesän lannoituksiin venäläisiä lannoitteita, menee maksuista osa Venäjän valtion kassaan veroina ja muina vientimaksuina. Onneksi on muitakin vaihtoehtoja.

Omatuntoaan kolkuttelee viljelijä myös silloin, kun hän ostaa Teboililta polttoaineita, tai kun käy Teboilin kahvilassa iltapäiväkahveilla. Joka kerta kilahtaa lantti, tai kaksi Venäjän sotakassaan. Teboilhan on suomalainen yritys, mikä äkkiseltään näyttää hyvältä. Teboilin kuitenkin omistaa Sveitsiin rekisteröity yritys Litasco, jonka puolestaan omistaa Itävaltaan rekisteröity yritys Lukoil International, jonka omistus taas on kokonaan venäläisellä yrityksellä PJSC LUKOIL:illa. Se toimii tiiviissä yhteydessä Putinin hallintoon. Teboil on siten käytännössä kokonaan venäläisen LUKOIL:in omistuksessa. Yhtiö toimii Suomen lisäksi Teboil-nimellä ainoastaan Venäjällä. Teboil-asemia pyörittävät suomalaiset yrittäjät, jotka maksavat vuokra-, kauppapaikka- ja markkinointimaksuja venäläiselle omistajalleen. Siten kaikesta asioinnista Teboililla joutuu tahtomattaan maksamaan siivun Venäjän valtiolle muodossa, tai toisessa.

Yllä ja alla olevat tiedot löytyvät julkista tiedoista ATK:n syövereistä. Jos haluaa tutustua tarkemmin siihen, mitkä yritykset toimivat edelleen Venäjällä, ja mitkä ovat sieltä eettisin perustein poistuneet, voi asiaa tarkastella Yalen yliopiston School of Managementin sivulta, tai Leave Russia-sivustolta. Maanviljelijän kannalta puhtaat paperit saavat käytännössä kaikki suomalaiset yritykset, joista viimeiset saivat omaisuutensa myytyä viime vuonna. Ulkomaisista Venäjältä poistuneista yrityksistä voisi kiitoksella mainita esimerkiksi maataloutta lähellä olevat: John Deere, Agco, Siemens, Trimble, Danone, Unilever, Kährs ja Orkla. Sen sijaan muutama yritys on jatkanut toimintaansa entiseen malliin, jopa laajentanut toimintaansa sen jälkeen, kun Venäjä aloitti sotatoimet Ukrainaa vastaan. Sellaisia ovat mm.: Claas, Amazone, Horsh, Lemken, Syngenta Group ja Kverneland. Korjatkaa, jos tämä lista on lyhentynyt; mielelläni olen väärässä tässä asiassa.

Niin raskaalta ja ahdistavalta kuin tämä aihepiiri tuntuukin, sitä suuremmalla syyllä siitä pitää jaksaa kantaa huolta yhä uudestaan. Kevätkylvöjen suunnittelu ja pellolle lähtö ei ole itsestään selvyys kaikkialla. Se on Suomessakin kalliilla ansaittu arvo. Jos hyviksetei tee mitään niin pahikset voittavat! Näillä tiedoilla mennään tänään keskiviikkona. Perjantai-iltana tilanne voi olla jo toinen.

PS. Kuvassa ilves on yöllä napannut jäniksen aivan meidän ikkunamme alta. Ei ollut rusakolla artikla 5. turvana.